Kunnallisvaalit 2004


Kunnallisvaalikuvani vuodelta 2004
Vanhat, kunnallisvaaleihin 2004 tehdyt nettisivut villeylikahri.net eivät enää löydy netistä.

Kunnallisvaaliteemoinani oli tiiviin kaupunkimaisen asumisen edistäminen, joukkoliikenteen ja pyöräilyn lisääminen ja helpottaminen ja kaupungin resurssien kohdentaminen palveluihin eikä turhaan byrokratiaan.

Sain kunnallisvaaleissa 2004 kaupunkilaisilta 426 ääntä, jolla minusta tuli varavaltuutettu ja liikepalvelulautakunnan jäsen. Kiitos luottamuksesta!

Vaaliteemani 2004:

***

Liikenne raiteilleen

Toimiva ja edullinen joukkoliikenne tarkoittaa nopeampaa ja turvallisempaa liikkumista kaikille kaupunkilaisille, niin kävelijöille, bussimatkustajille kuin autoilijoillekin.

Viime vuosina lippujen hinnat ovat kohonneet eikä uusia linjoja ole avattu entiseen tahtiin. Tämä on johtunut kaupungin säästöistä. Joukkoliikenteestä säästäminen aiheuttaa kuitenkin valtavia kustannuksia, kun ruuhkat ja saasteet lisääntyvät. Säästö tässä asiassa ei siis ole järkevää.

Kaupungin on panostettava uusien raitiovaunu- ja metrolinjojen avaamisen ja lippujen hintojen subventoimiseen. Mitä korkeammat lippujen hinnat, sitä helpommin ihmiset hyppäävät omiin autoihinsa ja ruuhkat pahenevat.

Metroverkostoa on laajennettava heti

Helsinkiläiset tutkitusti pitävät metrosta ja kulkevat sillä vieläkin enemmän kuin alun perin oli laskettu. Nyt metron laajentaminen on pysähtynyt pitkälti espoolaisten vastustukseen. Olen vakuuttunut siitä, että länsimetro palvelisi espoolaisia paljon paremmin kuin nykyiset bussilinjat. Länsimetro olisi siis rakennettava mahdollisimman pian.

Toinen metrolinja Pasilasta Töölön kautta keskustaan ja edelleen Laajasaloon pitää myös panna vireille. Tämän linjan avulla Töölöstä poistuisi tuhansia meluavia ja saastuttavia busseja kaduilta ja matka keskustaan muuttuisi täsmälliseksi ja nopeaksi.

Laajasalon öljysataman paikalle pystytään rakentamaan hyvä, ruuhkaton asuinalue, jos sieltä vedetään nopea metrolinja keskustaan. Metroa on suunniteltu vedettäväksi tunnelissa Laajasalosta Katajanokalle, mutta itse olisin valmis selvittämään myös siltavaihtoehdon. Sillalla voisi metroradan vieressä olla kevyen liikenteen väylä, joka mahdollistaisi laajasalolaisten pyöräilyn ja kävelyn keskustaan. Siltaa ei kuitenkaan pidä toteuttaa, jos todetaan se kansalaiskeskustelun jälkeen maisemaan sopimattomaksi tai tuhottoman kalliiksi.

Raitiotielinja 9 toteutettava

Viime vuosina raitiovaunuverkostoa on supistettu, vaikka ratikat ovat paljon suositumpia matkustusvälineitä kuin bussit. Ratikkaan uskaltaa hypätä, vaikka ei linjaa niin hyvin tuntisikaan, sillä ratikka ei käänny mihin sattuu, vaan seuraa kiskojaan. Ratikkakyyti on myös tasaisempaa ja hiljaisempaa kuin bussiajelu.

Kaupunki on suunnitellut valmiiksi raitiolinja 9:n, joka kulkisi Ilmalasta Kallion ja keskustan kautta Merikadulle. Tämä linja korvaisi bussit 17 ja 23. Investointi on erittäin järkevä ja se parantaisi huomattavasti joukkoliikenteen palvelutasoa kantakaupungissa. Kaupungin tulisi ryhtyä rakentamaan linjaa mahdollisimman pian.

Ratikkalinja 1:lle on lisättävä vuoroja ja sitä on kehitettävä niin, että Käpylän päässä mahdollistuu vaihto ratikasta lähijuniin.

Pitkällä tähtäimellä nykyinen Jokeri-bussilinja on korvattava pikaraitiotiellä.

Merikannontielle asetettava läpiajokielto

Töölö rakennettiin puutarhakaupunginosaksi. Modernit 1930-luvun kaupunkilaiset pystyivät muuttamaan uusiin taloihin, joista oli avarat näkymät leveille kaduille ja suurille sisäpihoille.

Nyt tästä idyllistä on vain muisto jäljellä. Töölön läpi jyrää valtava läpiajoliikenne. Yksityisautot, rekat ja bussit pitävät puutarhamaisuuden kaukana. Liikenne kulkee Urheilukatua, Mannerheimintietä, Topeliuksenkatua, Runeberginkatua, Mechelininkatua ja Merikannontietä pitkin. Onko tilanteen pakko olla tämä? Mielestäni ei.

Töölön metro vähentäisi oleellisesti liikennettä Töölön kaduilla, mutta välittömänä parannuksena pitäisi kieltää Merikannontien läpiajo. Näin saataisiin edes töölöläisten suosima rantakävely- ja pyöräilyreitti rauhoitetuksi autoilta. Rantapuisto rauhoittuisi ja muuttuisi turvallisemmaksi, kun tämä Töölön läpiajajien “ohituskaista” suljettaisiin ja autot ohjattaisiin muille Töölön kaduille, joille ne kyllä mahtuisivat.

Pyöräparkkeja ja logiikkaa pyöräteihin

Kaupunki on kiitettävällä tavalla rakentanut pyöräteitä ympäri kaupunkia – ja pyöräilyn suosio onkin lisääntynyt. Kaksi ongelmaa pitäisi ratkaista:

Ensinnäkin rautatie- ja metroasemille sekä keskustaan pitää saada sellaisia pyöräparkkeja ja telineitä, joihin pyörän voi lukita turvallisesti. Nyt moni empii pyöräilyä varkaiden pelossa.

Pyöräteitä on kaupungissa monenlaisia. Ne alkavat ja päättyvät miten sattuu. Pyöräilijän pitää sukkuloida tien puolelta toiselle, ajaa välillä autojen seassa, välillä jalankulkijoiden. Helsingissä on lähes mahdotonta ajaa pyörällä loogisesti liikennesääntöjen mukaan, kun pyöräreitit ovat tehty niin monenkirjavasti. Tämä on suuri turvallisuusriski.

Itsekin olen jäänyt auton alle Tullinpuomin Shellin kohdalla, jossa autot pääsevät salakavalasti kurvaamaan pyörätien yli kohdassa, jossa ei ole varsinaista risteystä eikä mitään suojatietä.

Poikittaisliikenne pistettävä kuntoon

Joukkoliikenne Helsingin keskustaan toimii varsin hyvin. Kaupunki kuitenkin kasvaa reunoiltaan. Kehäteiden varsilla on valtavasti työpaikkoja, kauppoja ja asuntoja, joihin on surkeat joukkoliikenneyhteydet.

Viime vuonna aloittanut Jokeri-linja Itäkeskuksesta Westendiin on suosiollaan osoittanut, että nopealla poikittaisyhteydellä on tilausta. Jokeria on kehitettävä lisäämällä vuoroja, parantamalla vaihtoyhteyksiä ja erilaisin liikennevalo- ym. etuuksin tehtävä linjasta vielä nopeampi. Marja-rata parantaa poikittaisyhteyksiä Vantaalla. Tämän lisäksi tarvitaan vielä muita bussilinjoja takaamaan sujuva siirtyminen pääkaupunkiseudulla myös poikittaissuunnassa.


Ruuhkamaksuja harkittava

Joukkoliikenteen kehittäminen ei ole ilmaista, vaan siihen tarvitaan paljon verorahoja. Koska joukkoliikenteen hyödyt jakautuvat tasaisesti kaupunkilaisille, on panostus busseihin ja metroihin helppo nähdä pelkkänä kuluna kaupungille.

Verovaroja ei voida loputtomasti käyttää joukkoliikenteeseen, vaikka voidaankin sen laskea olevan koko kaupungille edullista. Siksi on mietittävä uusia rahoituskeinoja. Yksi varteenotettavimmista on ruuhkamaksut yksityisautoilijoille. Jos kerran kaupunki tarjoaa nopean ja ruuhkattoman liikkumisvaihtoehdon, niin sitten niiden, jotka haluavat edelleen ajaa autolla, täytyy maksaa siitä.

Ruuhkamaksut ovat käytössä monissa Euroopan kaupungeissa, mm. Lontoossa. Lontoossa keskustan ruuhkat vähenivät dramaattisesti maksun käyttöönoton jälkeen. Pyöräily lisääntyi ja bussit kulkevat jopa 35% nopeammin.

Helsingissä pahimmat ruuhkat on kehäteillä. Ennen kuin niille voidaan säätää ruuhkamaksuja, on poikittainen joukkoliikenne saatava kilpailukykyiseksi yksityisautojen kanssa. Olisi väärin periä autoilijoilta maksu, jos vaihtoehtona on yli kaksi kertaa hitaampi bussikyyti. Jos ja kun jokeri-linja alkaa toimia todenteolla, on Kehä I:llä köröttämisellekin aito vaihtoehto ja ruuhkamaksut voidaan ottaa käyttöön.

Pelkkiä keskustaan suuntautuvien teiden ruuhkamaksuja en kannata. Ne vain siirtäisivät yhä useamman yrityksen ja kaupan pois keskustasta kehäteiden varteen.

***

Kantakaupungissa on hienoa asua

Kaikki eivät haaveile omakotitalosta Nurmijärvellä. Helsingin keskustaa tulee kehittää myös asuinalueena, jota uusi Jätkäsaaren alue laajentaa. Kantakaupungissa on tärkeää säilyttää kivijalkakaupat ja palvelut, tehdä pyöräily helpoksi ja kehittää ulkoilualueita.

Perinteisesti suomalaisten unelma-asumismuoto on ollut punainen tupa ja perunamaa. Siinä ei ole mitään vikaa. Itse olen kasvanut lähiössä, jossa oli metsiä ja peltoja ympärillä. Sen sijaan kantakaupunkiin on usein lyöty epäviihtyisän kivierämaan leima. On luotu kuva, ettäkantakaupungissa olisi jotenkin huono asua.

Kuitenkin asuntojen hinnat ovat kaikkein kalleimmat Helsingin keskustassa – täällä “kivierämaassa”. Se kertoo, että kysyntää keskusta-asumiselle on. Suuri joukko ihmisiä siis haluaa asua kerrostaloissa tiiviisti rakennetuissa kaupunginosissa. Kantakaupungissa kaikki on lähellä: kaupat, leffat, koulut, terveysasemat, – Tällaista kaupunkia on siis rakennettava lisää!

Jätkäsaareen ja Kalasatamaan lisää kantakaupunkia

Helsingillä on mahtava tilaisuus muuttaa käytöstä poistuvat satamat viihtyisiksi asuin- ja työpaikka-alueiksi. Nämä alueet tulee kaavoittaa niin, että niihin tulee kaupunkimaisia umpikortteleita, kivijalkakauppoja, puistoja ja elämää aamusta iltaan. Kun tällaiseen kaupunkirakenteeseen yhdistetään talot, joissa on joka asunnossa parveke, saadaan aikaiseksi erinomaisen toimivia ja viihtyisiä uusia kaupunginosia.

Uudet alueet ovat todella suuria. Jätkäsaari alkupäästä, eli Ruoholahden risteyksestä, on yhtä pitkä matka Jätkäsaaren päähän kuin Rautatieasemalle. Jätkäsaaren alueelle mahtuu siis Kampin ja keskustan kokoinen uusi kaupunginosa. Tällainen alue tulee suunnitella huolella.

Jätkäsaaren suunnittelu on jo pitkällä. Etelä-Helsingin vihreät ovat olleet mukana suunnitteluprosessissa. Olemme mm. korostaneet sitä, että alueelta on tehtävä hyvät pyöräilyreitit eri puolille kaupunkia. Keskelle Jätkäsaarta suunniteltu keskuspuisto on juuri sellaista kaupunkia, jollaista Helsinkiin pitää kaavoittaa.

Jotkut tahot ovat kaivanneet Jätkäsaareen väljempää rakentamista, rivitaloja ja enemmän tilaa autopaikoille. Mielestäni tällaisia alueita on Helsingin alueella jo runsaasti, ja nyt on aika rakentaa lisää kantakaupunkia.

Pilvenpiirtäjiä Keski-Pasilaan

Keski-Pasilaan tulee kaavoittaa korkeita taloja, jopa pilvenpiirtäjiä. Pasilassa pilvenpiirtäjät eivät häiritse vanhan Helsingin tuttua silhuettia. Pasila on loistava paikka suurille toimistotaloille. Se on keskellä Helsinkiä ja sinne on loistavat joukkoliikenneyhteydet. Pasilasta voi kehittyä yrityksille houkutteleva vaihtoehto kehäteiden varsille sijoittumiselle. Tämä eheyttäisi kaupunkirakennetta ja vähentäisi ruuhkia kehäteillä.

Tiivistä ja matalaa

Monet ihmiset haluavat asua pientalossa. Omakotitaloalueet ovat siitä ongelmallisia, että niihin on vaikea järjestää kauppoja, kouluja ja muita palveluja lähelle ihmisiä. Tämän vuoksi autoilu lisääntyy ja kaupunkirakenne hajoaa.

Helsingin alueesta ei pidä rakentaa amerikkalaista omakotitaloaluemattoa, jota moottoritiet halkovat. Omakoti- ja rivitaloja voidaan rakentaa paljon tiiviimmin kaavoittamalla asuinalueet uudella tavalla. Englantilaistyylisillä asuinalueilla palvelut ovat lähellä, joukkoliikenne toimii ja silti asunnoissa on oma piha ja viheralueet lähellä.

Mitä Makkaratalolle pitäisi tehdä?

Helsingissä on purettu valtavasti vanhoja hienoja rakennuksia, joiden perään nyt surraan. Viime vaalikaudella vihreät hävisivät äänestyksen Makasiinien kohtalosta. Nekin päätettiin purkaa. vain osa niistä siirretään uuteen paikkaan ikään kuin muistoksi. Myös vielä nyt 2000-luvulla kaupungissa puretaan vanhoja rakennuksia tehokkaamman rakentamisen tieltä – viimeksi Katajanokalla.

Nyt purku- ja uudistuslistalla alkaa olla jo 1960-luvulla rakennettuja taloja. Niitä moni pitää kammottavan rumina. Ääriesimerkkinä tästä on Makkaratalo, jonka talon omistaja Sponda haluaa uudistaa nykyaikaisen näköiseksi kauppakeskukseksi ja purkaa talon makkaran.

Näkemieni suunnitelmien perusteella talo ei Makkaran poistosta parane, vaan päinvastoin menettää ainoan persoonallisen elementtinsä. Samalla taloa alettaisiin kutsua (on jo itse asiassa alettu) City-Centeriksi, mikä olisi todella ankeaa.

Mielestäni siis kaikkien vanhojen rakennusten purkamista ja uudistamista pitää miettiä hyvin tarkasti. Kaupunkikuvaan pitää jäädä muistumia kaikista eri aikakausista. Tässä tapauksessa kannatan Makkaran säilyttämistä. Korkeintaan sen voisi purkaa Keskuskadun puolelta pimentämästä kapeaa katua.

***

Palveluja, ei pätkätöitä

Moni peruspalvelu tuotetaan Helsingissä paljon kalliimmin kuin muissa kaupungeissa. Se on helsinkiläisten rahojen tuhlausta. Kaupungissa on liian monta byrokraattia ja liian vähän opettajia ja sairaanhoitajia.

Valtio vei suuren osan, mutta tuhlasimme itse loput

Valtio on viime vuosina kohdellut Helsinkiä kaltoin. Valtion veropolitiikan muutokset ovat vieneet Helsingiltä miljoonia euroja. Tämä on väärin. Siltä osin kuin kaupunginvaltuusto voi asiaan vaikuttaa, Helsingin vihreät pyrkivät aktiivisesti muuttamaan tilannetta.

Sen sijaan valtuusto voi huolehtia siitä, että palvelut tuotetaan järkevästi. Tutkimusten mukaan esimerkiksi lastentarhat vievät Helsingiltä paljon enemmän rahaa yhtä lasta kohden kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Silti vanhemmat valittavat, että monissa Helsingin lastentarhoissa on vajaa miehitys. Rahat siis kuluvat johonkin muuhun kuin oleelliseen.

Helsingin kaupunki on pakon edessä selvittänyt rahareikiään ja alkanut muuttaa organisaatiotaan. Säästöjä on jo löytynyt byrokratiasta. Esimerkiksi suurpiirijaosta luovuttiin, kun huomattiin, että se on monessa asiassa vain turha byrokratian väliporras. Säästöjen etsimistä tulee jatkaa, sillä kyse on erittäin suurista summista – yhteisistä rahoistamme ja palveluistamme.

Keskitytään töihin, eikä kehittämisen edistämiseen

Työssäni Helsingin kouluissa olen usein törmännyt hulluihin tilanteisiin. Säästöjen nimissä luokkakokoja suurennetaan, opettajia palkataan vain määräaikaisiin virkoihin ja koulut jätetään korjaamatta. Silti rahaa löytyy uusien tietokoneiden ostoon, jotka jäävät käyttämättä, kun atk-tukeen ei ole varaa. Silti kouluihin lähetetään sadan kappaleen nippuja opetusviraston nelivärilehteä, jotka kukaan ei lue. Silti opetusvirastoon pitää lähettää taas uusi selvitys, jota pyöritellään hallinnon rattaissa.

Helsinkiä vaivaa joissain asioissa mammuttitauti: kaikesta pitää olla Helsingin oma malli. Pienissä kunnissa toimitaan seuraavasti: kun esimerkiksi opetushallitukselta tulee jokin määräys, toteutetaan se kunnan kouluissa. Helsingissä opetushallituksen määräyksestä laaditaan Helsingin oma versio, ja se toteutetaan kouluissa. Toki monissa asioissa Helsingissä on omat erityispiirteensä, mutta uskallan väittää, että joskus Helsingin kaupungin väliporras on turha.

Byrokratiasta säästyvillä rahoilla voitaisiin palkata monta uutta opettajaa, lääkäriä, sairaanhoitajaa ja lastentarhanopettajaa.

Hyvät koulut ja terveysasemat ovat parasta suomalaisuutta

Puolustan vahvasti suomalaista järjestelmää, jossa verovaroin kustannetaan kaikille ilmaiset peruspalvelut. Nämä palvelut tulee kuitenkin tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi hyvä tapa järkevöittää toimintaa on kilpailutus. En halua yksityistää kouluja enkä sairaaloita, mutta esimerkiksi kouluruokailun tai siivouksen voi ostaa yksityiseltä yhtiöltä, jos se on edullisempi ja parempi tapa toteuttaa palvelu. Näinhän toimitaan jo pääkaupunkiseudun bussiliikenteessä, jossa kaupunki ostaa haluamansa palvelun yksityisiltä yrityksiltä. Hinnat ovat laskeneet ja bussit ovat tehokkaammassa käytössä.

Kilpailutukseen liittyy toki ongelmia. Suurin niistä on henkilöstön aseman turvaaminen. Kilpailuttamisessa ei pidä hakea säästöjä työehtojen ja palkkojen heikentämisessä, vaan toiminnan järkevästä organisoinnista. Esimerkiksi bussikuskien tilanne oli kilpailutuksen alussa kestämätön, mutta nyt työehdoista on sovittu ja palkat nousseet, ja kuskit siirtyvät vanhoina työntekijöinä firmasta toiseen.

Toinen ongelma kilpailutuksessa on jäykkä “pakkokilpailutus”, johon esimerkiksi EU:n palveludirektiivi on kuntia ajamassa. Tähän toimintaan on saatava järkeä. Muuten vaarana on, että jokainen hankinta riitautetaan ja näin lamautetaan iso osa kuntien toimintaa.

***

Kysymyksiä ja vastauksia kunnallispolitiikasta

Onko kaupunginvaltuustolla oikeasti valtaa?

On. Toki valtio usein pompottaa kuntia määräämällä kuntien toteutettavaksi erilaisia velvoitteita ja samalla vähentämällä kuntien rahoitusta. Tämä ei silti poista tosiasiaa, että valtuusto voi omilla päätöksillään parantaa tai huonontaa kunnan asukkaiden elämää huomattavasti.

Valtuusto ei ole pelkkä kumileimasin, jos se ei halua olla. Parhaimmillaan valtuustossa päätetään kunnan suurista linjoista ja strategioista, joita virkamiehet sitten toteuttavat.

Pitäisikö pääkaupunkiseudun kuntien yhdistyä?

Pitäisi, jos kaikki kunnat (vähintään 4) saadaan mukaan. Tämä mahdollistaisi järkevän kaavoituksen ja liikennesuunnittelun. Samalla epäterve kilpailu veronmaksajista vähentyisi. Myös byrokratiaa voitaisiin näin vähentää.

Vaikka kaupunkeja ei heti yhteen saataisikaan, pitää yhteistyötä entisestään tiivistää mm. liikennesuunnittelussa ja kaavoituksessa.

Onko Helsingissä liian vähän ulkomaalaisia?

On. Vain kansainväliset kaupungit ovat elinvoimaisia. Helsinki tarvitsee uusia ideoita ja kulttuurivaikutteita. Lisäksi suomalaisten ikärakenne on sellainen, että tarvitsemme pian välttämättä uutta työvoimaa.

Ulkomaalaisille pitää tarjota mahdollisimman tehokasta suomenkielen opetusta, jotta he voivat päästä töihin ja oppia ymmärtämään kulttuuriamme mahdollisimman nopeasti. Maahanmuuttajaghettoja ei saa päästää syntymään. Minkäänlaista rasismia ei pidä sallia.

Mitä tarkoittaa vihreiden slogan “enemmän aikaa, vähemmän roinaa”?

Vihreiden mielestä nyky-yhteiskunnassa on liikaa stressiä ja kiirettä ja aivan liikaa kertakäyttötuotteita, turhaa tavaraa ja pakkauksia. Miksi taas puhutaan työajan pidentämisestä, kun teollistumisen piti hoitaa asia niin, että koneet tekevät työt meidän puolestamme?

Yhdysvalloissa on Suomea korkeampi elintaso: yhdysvaltalaisilla on enemmän rahaa kuluttaa ostoksiin, suuremmat kodit ja isommat autot. Yhdysvaltalaisilla on myös vain kahden viikon kesäloma ja keskimäärin paljon pidemmät työviikot kuin Suomessa. Itse arvostan kesälomaani ja työaikojani paljon enemmän kuin sitä puuttuvaa tavaraa, mikä minulta jää saamatta, kun Suomen talous ei ole yhtä tehokas kuin USA:ssa.

Yhteiskuntamme usko loputtomaan talouskasvuun on järjetön. Käytännön tasolla vihreiden slogan “enemmän aikaa, vähemmän roinaa” tarkoittaa sitä, että vihreiden mielestä kulutuksen ja energiankäytön veroja tulee nostaa, ja samalla palvelujen ja työnteon verotusta radikaalisti keventää. Näin ihmisillä olisi varaa palkata ihmisiä auttamaan kotitöissä, remonteissa, puutarhassa ja kaikkialla, missä oma aika eikä omat voimat riitä. Ihmisillä olisi varaa käydä enemmän kampaajilla, ravintoloissa ja käyttää muita palveluja. Samalla turhan tavaran hankkiminen tulisi kalliimmaksi. Näin työllisyys paranisi ilman, että kiihdyttäisimme ostovimmamme entisestään.