Vaaliohjelma 2008


Villen vaaliohjelma 2008 – Raide kuuluu kaikille

Laajennetaan metro- ja ratikkaverkostoa

Pääkaupunkiseudulle tarvitaan lisää raideliikennettä. Muuten hukumme ruuhkiin. Nyt on jo tehty päätökset Länsimetrosta ja Kehäradasta. Niitä aletaan rakentaa ensi vuonna. Näiden lisäksi tarvitsemme erityisesti poikittaisliikenteeseen toimivampia yhteyksiä. Nyt kehätiet ovat pahoin ruuhkautuneita, kun ihmisten on pakko kulkea omalla autolla, kun joukkoliikenne on niin surkeaa.

Jokeri-bussilinja on ollut suuri menestys, mutta bussien avulla linjan kapasiteettia ei voida enää kasvattaa. Pitää rakentaa pikaraitiotie Jokeri, kuten alun perin oli suunnitelmanakin. Samoin tarvitaan toinen Jokeri kulkemaan Tikkurilasta Jumbon kautta Myyrmäkeen ja sieltä Espoon keskukseen ja Matinkylään. Näin pikaraitiotiet yhdistäisivät säteittäiset metro- ja junaradat.

VR:n junien suosio on lisääntynyt jatkuvasti. Päärautatieasemalle ei enää mahdu lisää vuoroja. Siksi on tärkeää laittaa lähijunat kulkemaan Pasilasta maan alla Töölö-Keskusta-Hakaniemi-lenkkiä. Tämä niin sanottu Pisara-rata olisi erittäin kätevä ja vähentäisi myös bussien tarvetta, kun junalla pääsisi suoraan laajalle alueelle kantakaupungissa. Pisara-radan vaihtoehtona voi toimia myös Töölön metro.

Kaikki nämä raideinvestoinnit ovat todella kalliita, mutta vielä kalliimpaa on antaa autoliikenteen vain paisua. Ruuhkat maksavat yhteiskunnalle miljardeja, aiheuttavat suuren osan kasvihuonepäästöistämme ja heikentävät elämisen laatua monella tavalla (melu, saasteet, tilan vieminen, onnettomuudet).

Kantakaupungin perinteistä ratikkaverkostoa on kasvatettava. Ysi-ratikan reittiä on pidennettävä ja Ykkönen jatkettava Käpylän juna-asemalle. Jätkäsaareen ja Kalasataman alueelle on saatava toimivat ratikkayhteydet.

Myös junatunneli Tallinnaan ja sieltä luotijunayhteys Keski-Eurooppaan ovat vakavasti otettavia ideoita. Suora rata Berliiniin pitäisi yhteydet auki Keski-Eurooppaan myös sitten, kun halvan lentämisen aika on ohi.

Katso hahmotelmani pääkaupunkiseudulle tarvittavista raideliikenneväylistä. Piirsin kartan, kun minulta pyydettiin kuvaa unelmien metroverkostosta. Kartasta puuttuu Pisara-rata sekä radat Lohjalle ja Nurmijärvelle. Pisara-rata olisi itse asiassa parempi vaihtoehto Töölön metrolle. Joka tapauksessa kartasta hahmottaa, miten poikittaiset Jokeri-linjat sitoisivat säteittäiset runkolinjat toisiinsa ja tekisivät joukkoliikenteen käytöstä helppoa.

raidekartta

Otetaan käyttöön ruuhkamaksut

Pelkkä joukkoliikenteen kehittäminen ei riitä liikenteen ohjauskeinoksi. Pääkaupunkiseudulle tarvitaan ruuhkamaksut, joilla pystytään tasaamaan pahimpia ruuhkahuippuja. Ruuhkamaksut ovat esimerkiksi Lontoossa ja Tukholmassa vähentäneet liikennettä ruuhka-aikoina n. 20% ja asukkaat ovat olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Kun maksut siirtävät osan autoilijoista joukkoliikenteen tai kevyen liikenteen käyttäjiksi, vapautuu teiltä tilaa niille, jotka todella tarvitsevat autoa. Esimerkiksi välttämättömät tavarankuljetukset sujuisivat paljon nykyistä nopeammin. Ruuhkamaksujen tuotot tulee käyttää joukkoliikenteen kehittämiseen.

Joukkoliikenteen lippujen hinta tulisi puolittaa pääkaupunkiseudulla. En kannata täysin ilmaista joukkoliikennettä, sillä se kannustaisi ihmisiä matkustamaan turhaan nykyistä pidempiä matkoja. Pitää muistaa, että myös bussit ja junat saastuttavat. Kävelyn ja pyöräilyn pitää aina olla houkuttelevin vaihtoehto. Siksi kevyen liikenteen väyliin, pyöräparkkeihin ja työpaikkojen pyöräsäilytys- ja suihkutiloihin on panostettava. Vuokrattavia kaupunkipyöriä on saatava lisää.

Säilytetään lähiperuskoulut

Kouluja on Helsingissä suljettu ja yhdistetty viime vuosina, sillä oppilasmäärät ovat vähentyneet. On toki selvää, että kouluja ja luokkia tarvitaan vähemmän, jos oppilasmäärät vähenevät sadoilla oppilailla. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa varsinkaan alakoulujen osalta kohtuuttoman pitkiin koulumatkoihin.

Peruskoulujen tulee sijaita mahdollisimman lähellä kotia. Se on parempi vaihtoehto kuin pienten koululaisten kuljettaminen bussilla kilometrien päähän tuhannen koululaisen komplekseihin. Pienessä koulussa oppilaat myös tunnetaan paremmin ja heille pystytään kohdistamaan parempaa oppilashuoltoa. Helsingin tulee panostaa lähikouluihin. Se on myös kilpailuvaltti, kun vanhemmat miettivät asuinpaikkaansa.

Tehdään kaupungista houkutteleva työpaikka

Kaupungin työntekijöistä todella suuri osa jää lähivuosina eläkkeelle. Tulee olemaan suuri haaste löytää päteviä työntekijöitä eläkkeelle jäävien tilalle. Kaupunki joutuu kilpailemaan samoista työntekijöistä yksityisen sektorin kanssa. Vaikka kaupungin työpaikkoja on pidetty turvallisina ja haluttuina, on moni valinnut yksityisen yrityksen. Esimerkiksi lääkäreitä on vaikea saada töihin terveysasemille.

Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan usein yksityisellä puolella ollaan joustavampia ja palkitaan työntekijöitä herkemmin, joskin usein vaaditaankin enemmän. Kaupungin tuleekin tehdä strategia, jolla turhasta byrokratiasta päästään eroon ja tehdään kaupungista kiinnostava ja haluttu paikka tehdä töitä.

Erityinen paino on laitettava maahanmuuttajien koulutukseen ja rekrytointiin. Kaupunki tulee tarvitsemaan ulkomailta tänne muuttaneiden työpanosta. Siksi heidän kielenopintoihinsa ja viihtymiseensä on panostettava erityisen paljon.

Taataan hyvät palvelut kaikille

Kaupungissa asuu monenlaisia ihmisiä. Voi sanoa, että jokainen meistä kuuluu johonkin vähemmistöön. Tämä tulee ottaa huomioon kaupungin palveluissa. Palvelujen on oltava paitsi alueellisesti tasapuolisia, niin joustettava eri tilanteissa ja ymmärrettävä eri ihmisryhmien tarpeita.

On tärkeää, että julkiset koulut, päiväkodit, terveysasemat pidetään kunnossa. Samalla henkilökuntaa on koulutettava kohtaamaan erilaiset ihmiset, kuten maahanmuuttajat.

Yhtenä tärkeänä ryhmänä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Jokaisen homon tulee voida kertoa terveysasemalla seksuaalisesta suuntautumisestaan ja saada asiallista ja asiantuntevaa hoitoa; jokaisen sateenkaariperheen lapsen tulee voida opiskella koulussa, jossa opettaja ymmärtää hänen taustansa ja jokaisen transsukupuolisen tulee pystyä elämään vanhainkodissa omana itsenään. Kaupungin tulee ottaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen palvelut erityisen koulutuksen ja seurannan kohteeksi.

Lisätään kävelykatuja ja viheralueita

Kaupungissa tulee olla viheralueita ja vihreyttä. Kaupunkiin rakennettavat uudet talot ja asuinalueet tulee rakentaa luontoa säästäen. Jätkäsaareen ja Kalasatamaan tulee rakentaa kantakaupunkimaista kerrostaloaluetta, jossa jää tilaa kävelyteille ja puistoille. Kaupungin reuna-alueille ja erityisesti uudelle Länsi-Sipoon alueelle tulee rakentaa tiiviisti rivi- ja omakotialueita.

Sipoonkorvesta on tehtävä kansallispuisto. Keskuspuistoa ei saa nakertaa. Kaupungin edustan saaria on avattava kaupunkilaisten käyttöön.

Kantakaupunkiin tulee istuttaa lisää puita. Helsingissä on hyvin vähän puita katujen varsilla verrattuna moniin muihin Euroopan kaupunkeihin. Katujen puuistutukset parantaisivat ilmanlaatua, vähentäisivät melua ja toisivat vuodenaikojen vaihtelut kaupungin kivisille kaduille. Kantakaupungissa on lukuisia katuja, joille puuistutukset sopisivat.

Kävelykatuja tulee kaavoittaa lisää. Bulevardin alkupää pitää varata vain ratikoille, busseille ja pyöräilijöille. Se muuttaisi Bulevardin oikeasti viihtyisäksi puistokaduksi ja nopeuttaisi ratikoiden kulkua. Yliopiston keskustakampuksen kadut, kuten yliopistokatu tulisi muuttaa kävelyalueeksi. Esplanadilla voisi kokeilla sitä, että Pohjois-Espa olisi suljettu joka sunnuntai ja sillä järjestettäisiin myyjäiset, kirpputori tai muita tapahtumia.

Yhdistetään pääkaupunkiseudun kunnat

Pääkaupunkiseudun kasvu on todella nopeaa. Viime vuosina asutus on hajonnut varsin hallitsemattomasti pitkin Uuttamaata. Tämä johtuu siitä, että yhteisestä kaavoituksesta ja liikenneratkaisuista ei ole päästy sopuun. Jokainen kunta haluaa omalle alueelleen vain “hyviä veronmaksajia”. Vuokra-asunnot saavat jäädä muiden kontolle. Sama hajanaisuus on estänyt järkevän joukkoliikenteen rakentamisen.

Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat tehneet vapaaehtoista yhteistyötä nyt parin vuoden ajan. Se ei toimi, kun yhteistä päätöksentekomekanismia ei ole. Koko laaja pääkaupunkiseutu tarvitsee yhteisen, demokraattisen hallinnon. Kuntien yhdistymisen eri mallit on selvitettävä, ja yhdistymisestä on järjestettävä kansanäänestys.

Yksi jättimäinen kunta ei pidä olla tavoitteena, vaan paras malli olisi yhteinen seutuvaltuusto, joka päättäisi kaavoituksen, verotuksen ja liikenteen suuret linjat. Lähipalveluista päättäisi jatkossa paikalliset valtuustot tai vielä nykyisiä valtuustoja pienemmät kaupunginosavaltuustot.