On aika parantaa helsinkiläistä demokratiaa


Demokratia ei toimi Helsingissä. Uskallan väittää näin, vaikka olen itse demokraattisesti valittu kaupunginvaltuutettu. Suomessa on toki kunnallinen itsehallinto ja kuntalaiset pääsevät valitsemaan kaupunginvaltuutetut neljän vuoden välein. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä aika on ajanut tästä mallista ohi.

Kunnallisvaalien äänestysprosentti on surkean alhainen. Ihmiset kokevat, ettei äänestyksellä ole merkitystä. Tämä johtuu mielestäni kolmesta syystä: ensinnäkin poliittisten puolueiden erot eivät tule näkyviin vaaleissa eikä kuntien päätöksenteossa, toiseksi suuri osa päätöksenteosta on siirtynyt kunnilta epämääräisille kuntayhtymille. Kolmantena syynä on se, että monet asiat päätetään byrokraattisesti liian kaukana kuntien asukkaista.

Meillä on nyt tuhannen taalan paikka tarttua näihin ongelmiin, sillä hallituksen käynnistämä  kuntauudistus on luonteva hetki uudistuksille. Samaan aikaan Helsingin kaupungilla on käynnissä laaja demokratiaprojekti.

Helsingin päätöksentekoa selkeyttäisi eniten siirtyminen pormestarimalliin. Nykyään kaupunginjohtaja on muodollisesti epäpoliittinen virkamies, joka valitaan seitsemäksi vuodeksi. Kaikki kuitenkin tietävät, että nykyinen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on kokoomuslainen. Olisi paljon selkeämpää, että poliittinen pormestari valittaisiin neljäksi vuodeksi kerrallaan kunnallisvaalien yhteydessä. Näin äänestäjät pääsisivät suoraan vaikuttamaan kaupungin ylimpään johtoon. Samalla syntyisi sähköisempiä vaalikampanjoita ja puolueiden väliset erot tulisivat paremmin esiin.

Tarvitsemme demokratiaa myös seututasolle. Helsingin metropolialueella ei ole kunnollista päätöksentekomallia siitä, miten päätetään yhdessä joukkoliikenteestä, jätehuollosta, sairaaloista tai yhteisestä yleiskaavasta. Tämä haittaa koko alueen kehitystä. Minusta olisi kaikkein selkeintä toimia kuten Ruotsissa, eli luoda suoraan vaaleilla valitut seutuvaltuustot. Seututaso päättäisi yhteisistä asioista ja paikallistaso kouluista, päiväkodeista ja muista lähipalveluista. Kaksi tasoa voitaisiin muodostaa joko seutuvaltuustolla tai yhdistämällä kunnat ”Suur-Helsingiksi”, jonka sisälle tulisi kaupunginosavaltuustot.

Demokratia ei ole pelkkiä valtuustoja, vaan edustuksellisen päätöksenteon lisäksi tarvitsemme parannuksia asukkaiden osallistumis- ja kuulemistapoihin. Helsingissäkin on valtavasti aktiivia porukoita, kuten kaupunginosayhdistykset, pyöräilyporukat, Kallio-liike, joille kaikille tulee antaa tilaa ja mahdollisuuksia toimia. Nykytekniikka mahdollistaa kaupunkilaisten tiedon, taidon ja mielipiteiden hyödyntämisen aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Demokratia on juuri tällä viikolla ajankohtainen. Ajatuspaja Visio on julkaissut tänään seitsemän teesiä lähidemokratian parantamiseksi. Näissä on monta hyvää ajatusta, jotka tulisi toteuttaa kaikissa Suomen kunnissa.

Helsingin kaupunki on puolestaan avannut haun kansalaisvaikuttamisen pilottikohteista. Toivottavasti saadaan hyviä hakijoita kehittämään parempaa päätöksentekoa. Demokratian parantamista pitää viedä eteenpäin joka rintamalla.

Kirjoitus on julkaistu Helsinginvihreat.fi-blogissa 4.9.2012.