Terveisiä Ruotsista


Helsingin kaupunginhallitus teki opintomatkan lempimaahani Ruotsiin. Tutustuimme Malmön ja Göteborgin kaupunkien kehittämissuunnitelmiin. Molemmissa kaupungeissa oli paljon yhteistä Helsingin kanssa: väkiluku kasvaa voimakkaasti, vanhoille satama-alueille rakennetaan uusia asuinalueita ja maahanmuuttajaväestön kasvu aiheuttaa haasteita kaupungin eri osien kehittyessä yhä enemmän erilleen. Kaikissa kaupungeissa myös aktivoidaan kaupunkilaisia monin tavoin  mukaan päätöksentekoon.

Selkeä ero Suomen ja Ruotsin välillä on siinä, että Ruotsissa ympäristöasiat ovat täysin päätöksenteon ytimessä. Toki Suomessakin ollaan kehitytty asiassa, mutta eroa on yhä. Ruotsissa kaikki päätökset liitetään ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristökysymyksiin.

Malmössä tavoitteena on lisätä pyöräilyn ja kävelyn osuus työmatkoista 50%:iin. Uusi keskustan ali kulkeva rautatie on vähentänyt autoliikennettä merkittävästi. Uusi Västra Hamnenin asuinalue on hiilidioksidineutraali. Kaupungin edustalla pyörivät sadat tuulivoimalat, jotka tuottavat jo merkittävän osan kaupungin vaatimasta energiasta.

Olemme täällä Helsingissä jäljessä niin pyöräilyn kehittämisessä kuin tuulivoimaloiden määrässäkin.

Sekä Malmö että Göteborg käyttivät termiä ”hållbar tillväxt” eli kestävä kasvu. Kaupungit tosiaan tekevät parhaansa yhdistääkseen väkiluvun, tuotannon ja työllisyyden kasvun ekologisuuteen. Näin Helsinginkin tulee toimia.

Mietin kuitenkin degrowth-hengessä onko kestävä kasvu pohjoismaisissa kaupungeissa oikeasti kestävä ratkaisu. Malmö ja Göteborg perustivat toimintansa – erinomaisista ympäristöteoista huolimatta –  ulkomaankaupan kasvuun, kasvavaan liikenteeseen ja kuluttamiseen. Olisiko mahdollista rakentaa pohjoismaista hyvinvointikaupunkia ilman kasvun tavoitetta? Voi olla että joudumme kohta vastaamaan kysymykseen joka tapauksessa, jos maailmantalouden kasvu pysähtyy.

Malmön Västra Hamnen ja Turning Torso (By bjaglin from Lund, Sweden [CC-BY-2.0])