Korkeissakin rakennuksissa ratkaisee se, mitä on alakerrassa 4


Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta on linjannut, mihin korkeat rakennukset Helsingissä sopivat. Helsinkiin on suunnitteilla kymmeniä korkeita rakennuksia. Pilvenpiirtäjien vastustajat ovat aktivoituneet: tornien pelätään tuhoavan Helsingin silhuetin ja varjostavan naapuritaloja.

Keskustelussa on keskitytty liikaa tornien yläkerroksiin, vaikka nimenomaan tornien alakerroksilla voidaan luoda luotaantyöntävää ja epäonnistunutta kaupunkia. Tornit ovat aivan liian usein osa sellaista kaupunkisuunnittelua, joka unohtaa luonnollisen katutilan ja rakentaa tilalle erilaisia kansiratkaisuja ja ajoramppeja.

Kalasataman tornit ovat nousemassa ostoskeskuksen päälle. Tornien ympärillä oleva pihakansi näyttää havainnekuvissa hienolta, mutta potentiaalisesti paikasta ollaan luomassa uutta tuulista Merihakaa.

Itäkeskuksessa suunnitteilla olevat tornit nousisivat kannelle Itäväylän päälle. Samanlaisia suunnitelmia on Länsiväylän päälle Koivusaaressa.

Kansirakennelmien päälle rakennetut tornitaloalueet eivät käytännössä toimi. Ne eivät ole viihtyisiä. Pariisin La Défense on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka pilvenpiirtäjät ja niiden välissä olevat torikannet luovat niin suuren mittakaavan, ettei pieni ihminen viihdy kaiken mahtipontisuuden keskellä.

Sen sijaan kaikki rakastavat Manhattania. Ketään ei haittaa siellä monikymmenkerroksiset talot. Se johtuu siitä, että talot on rakennettu normaaliin ruutukaavaan. Talojen välissä kulkevat kävelijät, pyöräilijät ja autot. Alakerrokset ovat täynnä kauppoja ja ravintoloita.

Itse suhtaudun positiivisesti korkeaan rakentamiseen. Se pitää kuitenkin toteuttaa kaupungin ehdoilla. Korkeat talot eivät saa tarkoittaa lisää autotunneleita, liian suurta mittakaavaa eivätkä tuulisia betonikansia. Kalasataman osalta vääränlaiset perusratkaisut on jo tehty. Keski-Pasilassa, Jätkäsaaressa ja muualla pitää kuitenkin huolehtia siitä, että korkeiden talojen ympärille luodaan ihmisen kokoista kaupunkia. Jos tämä ei onnistu, ei tornejakaan pidä rakentaa.


4 thoughts on “Korkeissakin rakennuksissa ratkaisee se, mitä on alakerrassa

  • Niko L.

    Olen samaa mieltä niin alakertojen tärkeydestä kuin kansiratkaisujen välttämisen tarpeesta. Etenkin noissa Pasilan suunnitelmissa maantaso vaikuttaa todella ankealta, vaikka sinne on havainnekuvissa vähän elävyyttä piirreltykin.

    Manhattanista on kuitenkin huono ottaa mallia, koska se sijaitsee Välimeren leveysasteilla. Siellä voi rakentaa pilvenpiirtäjät tiuhaan, koska valoa riittää. Näillä leveyksillä aurinko ei paista korkeammalta, vaikka kuinka hyvin suunniteltaisiin. Siksi tiiviisti rakennettu pilvenpiirtäjäkaupunki johtaisi kovin varjoisiin katukuiluihin, joissa alakerrat eivät olisi erityisen viihtyisiä.

    Pilvenpiirtäjät eivät oikein sovi näillä leveyksillä kuin yksittäisiksi maamerkeiksi sellaisiin paikkoihin, joissa varjojen pääsuunta lankeaa joidenkin toisarvoisten kohteiden päälle. Muualla kantakaupungin liepeillä kannattaisi rakentaa perinteistä umpikorttelia, jossa siinäkin voi päästä varsin hyviin tehokkuuksiin.

  • Ville Ylikahri Post author

    Tuo on totta, mitä kirjoitat varjostuksista. Esimerkiksi Kalasataman varjotutkielmat on tehty kevätpäiväntasauksen aikaan. Eli puoli vuotta varjot ovat sitä pidempiä.

    Itse olen profiloitunut tornien puolustajana, sillä minua on ärsyttänyt tapa, jolla Helsingin silhuettia on pidetty ainutlaatuisen pyhänä. Nyt kun on sentään päästy keskustelussa sille tasolle, että tornejakin voidaan rakentaa, voidaan keskustella siitä, mihin ne sopivat, miten ne tulee toteuttaa ja millaisia vaikutuksia niillä on lähiympäristöönsä (liikenne, varjot).

    Olen samaa mieltä, että ennemmin umpikortteleita ja yksittäisiä maamerkkejä kuin kokonaisia alueita pilvenpiirtäjiä. Jätkäsaaressahan näin ollaan toimimassa. Sen sijaan Pasilan suunnitelmia pitäisi miettiä uudelleen tähän suuntaan.

  • Lauri Kosonen

    En nyt kyllä yhtään ole samaa mieltä tästä:
    “Pariisin La Défense on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka pilvenpiirtäjät ja niiden välissä olevat torikannet luovat niin suuren mittakaavan, ettei pieni ihminen viihdy kaiken mahtipontisuuden keskellä.”
    La Défensessä vieraillessani nautin nimenomaan siitä, että siellä oli paljon “ei mitään” kaiken keskellä. Ei autoja, ei teitä. Se oli rauhoittavaa se.

    Mitä korkeisiin rakennuksiin noin muutoin tulee, niin itse haluaisin nähdä niitä rakennettavan “keskelle metsää”. Siis siten, että yksi pilvenpiirtäjä siellä, toinen täällä. Ja kaikki maanpäällinen tila niiden välissä olisi pelkkää metsää. Metsä rauhoittaa.

  • Jari

    Tämä alakerta pointsi on tosi hyvä ja tärkeä pilvenpiirtäjä keskustelussa, sitä ei ole tuotu hirveästi esille, eli ei lisää Merihakoja. Manhattan vertaus on kanssa hyvä, ongelma vastaavan tunnelman saamisessa voi olla, että alueet joihin nyt näitä pilvenpiirtäjiä suunnitellaan ja joihin ne ehkä oikeasti on mahdollista ainoastaan saada (Pasila ja kenties Kalasatama) eivät välttämättä houkuttele riittävästi kauppoja ja muuta kaupunkielämää, Helsinki on kuitenkin aika pieni kaupunki. Mutta ainakin kaupunkielämän syntymiselle pitäisi antaa mahdollisuus, voihan olla että torni houkuttelee kaupunkikulttuuria luokseen pidemmällekin keskustan ytimestä.

    Eli rohkeasti yksittäinen tai muutama torni jonnekin, ilman kansia, jotta elämää pääsee syntymään luonnollisesti niiden ympärille.

Comments are closed.