Vaalikampanjaa antiikin Roomassa


Sain latinaa opiskelevilta appivanhemmiltani tekstin “Commentariolum petitionis – Vaaliehdokkaan opas”. Tekstin on väitetty olevan Ciceron veljen kirjoittama, mutta siitä kiistellään (Lue taustat Wikipediasta). Teksti löytyy suomeksi kirjasta Quintus Tullius Cicero: Aura Popularis eli kuinka vaalit voitetaan, kääntäjinä Laura Lahdensuu ja Ari Saastamoinen (Tammi 2007).

Opas sisältää mainion listan ohjeita ehdokkaalle ja osoittaa, etteivät vaalikampanjat ole juuri muuttuneet 2000 vuodessa. Tässä parhaita paloja:

Valtion virkojen tavoittelu vaatii kahdenlaista toimintaa: ystävyyssuhteiden vaalimista ja kansansuosion saavuttamista.

Ystävien hankkimisesta opas kirjoittaa aivan kuin Facebook olisi keksitty jo Rooman valtakunnassa.

Kun on ehdokas, ystävyys tulee kuitenkin käsittää laajemmin kuin elämässä yleensä. Jokainen, joka osoittaa myötämieltä, viihtyy seurassasi ja vierailee usein kotonasi, on luettava ystäväksi.

Kaikenlaisten rasitusten ohella ehdokkaana olo tarjoaa sentään sellaisen edun, että voit täysin avoimesti tehdä niitä asioita, joita et muuten elämässä voisi: voit ottaa ystäväksesi kenet haluat. Jos joissain muissa olosuhteissa pyrkisit heidän ystäväkseen, näyttäisi toimintasi aivan päättömältä.

Kansansuosion hankkimisessa opas on varsin kyyninen.

Sen eteen on tunnistettava ihmisiä, imarreltava, vietettävä aikaa äänestäjien seurassa, käyttäydyttävä rakastettavasti ja kartutettava mainetta erityisesti yhteiskunnallisissa asioissa.

Muista myös, että sinun on näyteltävä ominaisuuksia, joita sinulla ei luonnostaan ole – ja tehtävä se niin, että näytät aina toimivan luontevasti. Vaikka aitous onkin paljon arvokkaampaa, näyttää silitä huolimatta siltä, että tällaisessa vain muutaman kuukauden kestävässä hankkeessa saattaa taidokas teeskentely olla totuutta hyödyllisempää.

Pidä huolta, että öin ja päivin ovat avoinna eivät vain talosi vaan myös sielusi ovet. Ota kasvoillesi aulis ilme, sillä jos käytöksesi antaa ymmärtää, että päämääräsi on verhottu ja salaperäinen, ei ole suurta merkitystä sillä, että talosi ovet retkottavat selkoselällään. Ihmiset eivät näet halua ehdokkaan puoleen kääntyessään kuulla mitä tahansa vakuutteluja, vaan he haluavat ennen kaikkea anteliaita ja kunnioittavasti annettuja lupauksia.

Pelkkä ystävien hankkiminen ja imartelu eivät riitä.

Lopuksi pidä huolta siitä, ettei vaalikampanjastasi puutu näyttävyyttä eikä loistoa. Kampanjan on oltava häikäisevä ja komea, näyttävä ja kansaa kiehtova, puoleensavetävä ja arvokas.

Näillä eväillä taidetaan päästä Suomessakin eduskuntaan vuonna 2011. Kanssaehdokkaat: hankkikaa kirja käsiinne, jos kaipaatte viime hetken vinkkejä. 🙂