Metropolimaakunta tarvitsee lisää ammattikoulutuspaikkoja


(Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 18.1.2011)

Monessa uusmaalaisessa kodissa on itketty viime vuosina pitkät itkut kun mikään haettu opiskelupaikka ei auennutkaan. On turha puhua työurien pidentämisestä niiden alkupäästä, jos nuorille ei ole tarjota opiskelupaikkoja.

Maakunnan liitoille on annettu velvoite vastata alueellisten koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittamisesta ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelusta. Uudenmaan liiton tavoitteena on, että koulutuspaikkojen lukumäärä vastaisi tarvetta koko Uudellamaalla. Nyt näin ei ole.

Uudenmaan väestönkasvu on ollut viime vuosikymmenet voimakasta. Tänä aikana aloituspaikkojen vaje on ollut jatkuva. Aloituspaikkojen mitoittaminen suhteessa nuorisoikäluokan kokoon ei riitä Uudellamaalla, jonne hakeutuu paljon opiskelijoita muista maakunnista.

Sinänsä ikäluokan kokoon suhteutettuna Uudellamaalla on hyvin tarjolla aloituspaikkoja. Ne eivät kuitenkaan hakutilanteessa riitä. Ammattikoulupaikat mitoitetaan nuorisoikäluokan (16-18 v.) mukaan ottamatta huomioon sitä, että näille paikoille pyrkivät ja pääsevät myös tuota vanhemmat ihmiset. Jopa kolmannes hakijoista on yli 19-vuotiaita.

Tilannetta pahentaa se, että uuden lain mukaan työvoimatoimisto voi ohjata työttömän myös ammattioppilaitosten päivälinjoille opiskelemaan tutkintoa työttömyystuella. Pelkästään Helsingissä tällaiset opiskelijat täyttävät jo noin 100 ammattikoulupaikkaa.

Tarkoituksemme ei ole asettaa vastakkain työttömiä tai muita aikuisia ja nuoria eikä väittää toisen ryhmän koulutuksen olevan tärkeämpää kuin toisen. Kouluttautumiseen tulee olla oikeus iästä ja työmarkkina-asemasta riippumatta. Hallituksen tehtävä olisi kuitenkin ymmärtää, että aloituspaikkojen määrä ei riitä nuorille silloin, kun opiskelemaan tulee aikuisia työelämästä ja muuttoliike alueelle on voimakasta.

Vaikka yksikään työttömäksi jäänyt ei olisi hakeutunut ammatilliseen oppilaitokseen, eivät opetusministeriön Helsingille antamat aloituspaikat olisi mitenkään riittäneet. Keväällä 2010 jäi 1200 helsinkiläistä nuorta, ammattioppilaitokseen hakeutunutta nuorta ilman opiskelupaikkaa. Osa näistä pääsee mukaan toisella hakukierroksella, saa muuten paikan myöhemmin tai ohjataan 10-luokalle tai työpajoihin.

Ammattikoulutuksen suosio on lisääntynyt lukioiden kustannuksella. Helsingissä on yhtä lukiopaikkaa kohti 1,2 hakijaa. Yhtä ammattikoulupaikkaa kohti on 1,8 hakijaa. Aloituspaikkojen lisäämisestä huolimatta Helsingissä jää joka vuosi 300-400 henkeä ilman aloituspaikkaa. Tilanne on heikko koko pääkaupunkiseudulla. Yhteishaussa vuonna 2010 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla hakijoiden määrän ja aloituspaikkojen määrän välinen railo oli 4713 opiskelijapaikkaa. Monen nuoren kohdalla syrjäytymiskierre alkaa tästä.

Koko Suomen tasolla aloituspaikkoja on riittävästi ja ongelma koskee erityisesti Helsinkiä ja Uuttamaata. On syytä kysyä, tehdäänkö aloituspaikkojen määrästä päätettäessä uusmaalaisten nuorten kustannuksella alueellistamispolitiikkaan rinnastettavaa politiikkaa.

On syytä myös kysyä, mitkä ovat tällaisen politiikan aiheuttamat kansantaloudelliset ja inhimilliset menetykset.

Ville Ylikahri
työllistämistoimikunnan puheenjohtaja,
maakuntavaltuuston jäsen, Helsinki

Inka Kanerva
Uudenmaan liiton kehittämisjohtaja, Helsinki