Mistä potkua metropolihallintoon?


Istuin muutaman sadan muun Helsingin seudun kunnallispoliitikon kanssa maanantai-illan Vantaan Energia-areenassa ”Kaksiportaisen seutuhallintoselvityksen infotilaisuudessa”. Tilaisuus oli lähinnä masentava. Virkamiehet ovat selvittäneet vuoden ajan, mitä etuja ja haittoja erilaisista seudun yhteisistä hallintomalleista olisi. Selvitykset olivat yhtä tyhjän kanssa. Niissä esiteltiin sellaisia asioita kuten että lapset saa viedä jatkossa päiväkotiin toisen kunnan alueelle. Sehän on sinänsä ihan hyvä asia, mutta se ei vastaa peruskysymykseen: kuka päättää yhteisistä asioista?

Pääkaupunkiseutua haittaa oikeasti todella paljon se, ettei yhteisistä asioista pystytä nykyrakenteella päättämään selkeästi ja demokraattisesti. Joka tapauksessa meidän pitää jo nyt tehdä päätöksiä yhteisesti hoidetusta joukkoliikenteestä, tie- ja ratahankkeista, kaatopaikoista, vuokratalojen rakentamisesta ja erikoissairaanhoidosta. Tällä hetkellä asioista päättäminen on yhtä sekasotkua. Samaan aikaan seudun erillisen itsenäiset kunnat kilpailevat ”hyvistä veronmaksajista” kaavoittamalla isoja omakotitalotontteja minne sattuu ja työntämällä köyhät ja kipeät muiden kuntien kontolle. Tämän takia pitää luoda selkeä yhteinen päätöksentekojärjestelmä. Siksi tästä asiasta koko ajan puhutaan.

Puhuminen ei kuitenkaan riitä. Seutuselvitys jäi suutariksi. Seuraavaksi uhattuna on Helsinki-Vantaa-yhdistymisselvitys. Tammikuun lopussa on Vantaan ja Helsingin valtuustojen kokoukset, joissa päätetään, aloitetaanko virallinen kuntaliitokseen tähtäävä selvitystyö. Minusta se pitäisi ehdottomasti aloittaa.

Helsingin Vihreiden vaaliohjelmaan on kirjattu:
“Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa metropoli. Se tarvitsee oman hallintonsa, jossa yhteisistä asioista päätetään yhdessä ja jossa asukkaat pääsevät vaikuttamaan oman alueensa asioihin. Siksi pääkaupunkiseudun kunnat on yhdistettävä ja uuden suurkaupungin sisään luotava vaaleilla valitut kaupunginosavaltuustot.”

Minusta tämä on hyvä linjaus. Me pystymme yhdistämään yhteisen seutumme yhtenäisen päätöksenteon ihmistä lähellä olevaan lähidemokratiaan, jos haluamme.

(Myös Ode kirjoittaa aiheesta blogissaan: Helsingin seudun yhteistyö ei oikein suju)