Yhteisistä asioista pitää päättää yhteisesti 1


(Teksti julkaistu myös Helsingin vihreiden nettisivuilla kolumnina.)

Helsingin seudun päätöksenteko ei toimi. Meillä on kolme suurta kaupunkia ja niiden ympärillä suuri määrä kasvavia kuntia. Jokainen kunta kilpailee hyvistä veronmaksajista, eikä yhteisistä asioista kuten uusista metrolinjoista, joukkoliikenteen lippujen hinnoista tai erikoissairaanhoidosta pystytä päättämään selkeästi ja demokraattisesti.

Kaiken takana on se, että Helsinki on kasvanut selvästi rajojensa yli. Koska metropolialueen asukasluku kasvaa koko ajan, tarvitaan yhteisiä päätöksiä yhä enemmän.

Perusongelma on, että seudun yhteisistä asioista päättäviä päättäjiä ei ole valittu suorilla yhteisillä vaaleilla, vaan edustajat niissä valvovat omien kuntiensa intressejä. Nykyisillä seutuorganisaatioilla ole myöskään ole itsenäistä rahoitusta, vaan organisaatiot joutuvat keräämään rahat jokaiselta kaupungilta erikseen.

Tänä vuonna on valmistunut monta selvitystä siitä, miten Helsingin seudun hallinto pitäisi järjestää paremmin. Seutuhallintoselvitys, metropolialueen kilpailukykyselvitys ja Helsingin ja Vantaan yhdistämisselvitys ovat tuoneet eri vaihtoehdot esiin ja nyt pitäisi päättää, mihin suuntaan edetään.

Itse kannatan yhtä suurta kuntaa, jonka sisällä olisi kaupunginosavaltuustot, jotka päättäisivät paikallisista asioista. Toki voidaan myös säilyttää nykyiset kunnat ja luoda niiden päälle oma suoraan vaaleilla valittu seutuvaltuusto, kunhan yhteinen seutuvaltuusto saisi jatkossa päättää yleiskaavoista, asuntopolitiikan linjoista, joukkoliikenteen tariffeista ja muista yhteiseen kaupunkiimme vaikuttavista asioista.

Nyt kaupunginvaltuutettuna olen huomannut, että kaupunkien johtohenkilöt katsovat asioita varsin lyhytnäköisesti oman kuntansa näkövinkkelistä. Muistutan itseäni aina siitä ajasta, kun en vielä ollut kunnallispoliitikko, vaan tavallinen kaupunkilainen, joka asui Myyrmäessä. En silloin voinut ymmärtää, millä logiikalla kaupunginosamme oli Vantaata eikä Helsinkiä, mikä johti mm. korkeampaan veroprosenttiin ja korkeisiin bussilippujen hintoihin. Yhteistä kaupunkia ei olla rakentamassa vain päätöksentekijöiden iloksi, vaan siksi, että oikeasti me kaikki asumme jo yhdessä kaupungissa. Se tarvitsee yhtenäisen ja selkeän päätöksentekomallin.

Yhteiset päätökset pitää tehdä yhdessä, paikalliset paikallisesti.


One thought on “Yhteisistä asioista pitää päättää yhteisesti

  • Pekka Taipale

    Se, että Myyrmäestä on kalliimpaa matkustaa Helsingin keskustaan kuin Malminkartanosta, ei johdu siitä että Vantaa on itsenäinen kunta, vaan siitä, että kunnissa, erityisesti Helsingissä, niin halutaan. Helsingissä halutaan niin siksi, että sikäläinen eliitti haluaa yhdistää kunnat, jolloin saadaan päätöksenteko vieläkin kauemmas kuntalaisista.

    Jos Vantaa ja Helsinki yhdistetään, niin silloin saadaan Vantaan sosioekonomiseen rakenteeseen yhdistettyä Helsingin tapa tehdä asioita ja siitä aiheutuva kustannustaso, joka on maan korkeimpia – vain joku Utsjoki vetää vertoja.

    Jos halutaan pudottaa joukkoliikenteen hintoja nykyiset rajat ylittävillä matkoilla, niin siihen ei tarvita mitään kuntarajojen muutoksia. Pikemminkin pitää unohtaa asian käyttäminen tekosyynä ja päättää jostain muusta hinnoittelujärjestelmästä. Siitä se on kiinni eikä kuntarajoista.

    Mitä tulee kuntaliitoksilla saataviin säästöihin, tästä tulee mieleen haastattelu jossain paikallisradiosta noin viikko sitten. Porvoon kaupungissa on ollut YT-neuvottelut, ja siellä irtisanotaan kunnan työntekijöitä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kaj Bärlund kertoi radiossa puhuessaan, että nyt on tartuttava toimeen kun rahat loppuvat, ja puretaan päällekkäistä organisaatiota, joka syntyi kuntaliitoksessa ja on säilynyt siitä pitäen.

    Porvoon maalaiskunta ja kaupunki lakkautettiin ja yhdistettiin uudeksi Porvoon kaupungiksi vuoden 1997 alusta. Kuntaliitoksilla luvataan saavutettavan säästöjä ja hallinnon purkamista, mutta Porvoon tapauksessa – eli ennen nykyistä lain takaamaa viisi vuotta kustakin kuntaliitoksesta kestävää muutoksenvastaista turvaa – homma siis toteutettiin niin, että säästöjä haetaan nyt, liki 14 vuotta myöhemmin.

    Bärlundin sanomisia kuntaliitoksen vähemmän onnistuneesta säästötavoitteesta on muuten turha hakea uutisista; itse asiassa YT-neuvottelujen lopputulemasta ei löydy uutisia sen paremmin Hesarista kuin Yleltäkään, vaikka aloittamisesta kyllä kerrottiin. Mistä mahtanee johtua – ehkä asia ei vain ole ollenkaan yleisöä kiinnostava.

    Jos pääkaupunkiseudun kuntia yhdistetään, seuraukset ovat vähintään samanlaiset. Hallinnon päällekkäisyyksiä ei poisteta; päinvastoin, ketään ei saa erottaa, ja sisäisesti hallinnossa kilpailevia osastoja paimentamaan tarvitaan ylimääräinen hallintokerros. Rahat otetaan kiristämällä suorittavan portaan palkkarahoja, koulujen tuntikehyksiä ja sen sellaisia, ja korottamalla veroja.

    Jos haluatte kumota tämän uskoni, kertokaa, mihin tarvitaan lakia viiden vuoden irtisanomissuojasta ja miksi Porvoossa säästöihin ryhdytään nyt, 14 vuotta liitoksen jälkeen.

    Ja lopuksi: onneksi kunnat kilpailevat keskenään. Muuten lopputulos olisi “ota tai ota”-tyyppinen valinnan mahdollisuus, eikä nykyinen “ota tai jätä”, jossa voi vaihtaa asuinkuntaa vaihtamatta koko elämänpiiriä (työpaikka, harrastukset, ystävät). On myös hyvä asia, että eri kunnissa tehdään erilaisia päätöksiä ja saadaan erilaista yhdyskuntarakennetta, diversiteettiä ja valinnanvaraa ihmisille.

Comments are closed.