Gay rights now!


Blogini pitkäksi venähtänyt kesätauko julistetaan täten päättyneeksi.

Kesällä tuli jälleen juhlittua Pridea. Keneltäkään ei varmasti jäänyt huomaamatta, että organisoitunut nuorten uusnatsien porukka hyökkäsi Helsingin pride-kulkuetta vastaan kyynelkaasulla. Itse iskusta ei onneksi koitunut suurtakaan vahinkoa (itse en edes huomannut koko asiaa), mutta se sai aikaan varsin vastenmielisen yhteiskunnallisen keskustelun.

En kertaa keskustelua tässä. Sanon vain, että kristillisdemokraatit osoittivat taas kerran selkeästi, mitä he minusta ja kaikista muista perusydinperhemallista poikkeavista ajattelevat. Tämä ei ollut mikään yllätys. Sen sijaan kokoomus ajaa kaksilla vankkureilla, kun toisaalta puolueella on puoluekokouksen vahvistama linja homoavioliittojen kannattamisesta, mutta toisaalta puolueen kansanedustajat lausuvat kilpaa homovastaisia ja ennakkoluuloisia kommentteja. Espoolainen kokoomusedustaja Hanna-Leena Hemming veti pohjat masentavalla käsityksellään, että ”homot ovat etuoikeutettuja”.

Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille –blogista voi katsoa Hemmingin haastattelun ja sen viiltävän älykkään analyysin: http://koti.kapsi.fi/~watchman/journal/?p=722

Hyvänä puolena tästä kaikesta on se, että Pride on taas politisoitunut. Setaan on liittynyt satoja uusia jäseniä. Odotan suorastaan innolla ensi kesän Pride-kulkuetta, jossa toivottavasti ennätysmäärä ihmisiä osoittaa mieltään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaisen kohtelun puolesta. Samoin odotan ensi eduskuntavaaleja ja hallitusneuvotteluja, joissa katsotaan, mitkä puolueet ovat valmiita muuttamaan avioliittolain sukupuolineutraaliksi.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten kolumnin aiheesta Vihreään lankaan. Nyt sen lukee ihan uusin silmin. Haluammeko Helsingissä ja Suomessa kuulua siihen osaan Eurooppaa, jossa homot saavat pelätä polttopulloja vai siihen osaan Eurooppaa, joka haluaa kerran vuodessa juhlia monimuotoisia ja hauskoja kaupunkejaan, joissa erilaisilla ihmisillä on hyvä elää?

***

EUROVIISUJA JA IHMISOIKEUKSIA
(Kolumni, julkaistu Vihreässä Langassa 22.8.2008)

Terveisiä Pride-juhlista! Olin kesälomalla kolmen eurooppalaisen hyvinvointivaltion pääkaupungissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia juhlivan ja vaativan Pride-tapahtuman aikoihin.

Helsingissä Pride-kulkue oli suurempi ja värikkäämpi kuin koskaan, mutta silti varsin pienimuotoinen tapahtuma. Wienissä kulkue oli kilometrien pituinen ja pääjuhlaa vietettiin keisarillisen palatsin pihalla.

Tukholman Pride-viikosta on kasvanut Ruotsin suurin yleisötapahtuma. Pride-puistossa esiintyivät tähtiartistit, Kulturhuset muuttui Pride-taloksi ja valtaisaa kulkuetta tuntui olevan seuraamassa puoli Ruotsia.

Kaikissa kolmessa kaupungissa raitiovaunujen tai bussien katoilla heiluivat sateenkaariliput osoittamassa kaupunkien tukea tapahtumille.

Pride-juhlat ovat kehittyneet vuoden 1969 New Yorkin Stonewall-mellakoista vuosien saatossa suorastaan absurdeiksi sekoituksiksi karnevaalia, homobaarien markkinointitempausta ja mielenosoitusta. Tukholmassa ennen euroviisukonserttia muisteltiin pakollisena vakavana ohjelmanumerona Ugandan homojen vaikeaa tilannetta. Wienissä kulkue oli täynnä erilaisia rekkoja, joista kylläkin suuresta osasta myytiin alkoholia ja virvoitusjuomia eikä julistettu mitään poliittista sanomaa. Kuvaavaa oli, että suurin rekka mainosti Mamma Mia -elokuvaa.

Jotenkin Pride-juhlissa ollaan länsimaisuuden ytimessä. Kulttuurimme antaa kaikkien kukkien kukkia. Suurkaupungit ovat ylpeitä vähemmistöistään ja monet heterotkin osallistuvat Pride-tapahtumiin. Ruotsissa tässä ollaan kaikkein pisimmällä. Tukholman Pride on koko kansakunnan juhla, jossa juhlitaan Ruotsin erinomaisuutta ja suvaitsevaisuutta. Kulkueessa on edustettuna melkein koko yhteiskunta: puolueet, ay-liike, poliisi, opettajat, palomiehet ja armeija.

Pride-tapahtumia on aiheesta kritisoitu siitä, että kaupallisuus ja valtavirtaistuminen latistavat koko poliittisen viestin. Pitää kuitenkin muistaa, että iloinen Pride-tunnelma on edelleen länsimaiden etuoikeus. Heti Itä-Euroopassa seksuaalivähemmistöjen mielenosoituksiin osallistuminen on jopa hengenvaarallista. Tänäkin vuonna esimerkiksi Budapestissa äärioikeistolaiset ryhmät hyökkäsivät Pride-kulkuetta vastaan ja polttopullot lentelivät homobaareihin.

Jotain on pielessä, jos edes kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ei voi olla oma itsensä joutumatta vaaraan. Itä-Euroopan tilanne muistuttaa meitä siitä, että kaiken glitterin ja eurohumpan keskellä Pridessa on perimmiltään kyse ihmisoikeuksista.

***