Kahvilakulttuurikaupunki?


Kahviloiden ystävät ovat saaneet kuulla tänä vuonna monta huonoa uutista. Ensin suljettiin remontin takia Cafe Engel, sitten samasta syystä Cafe Kafka. Varsinaisen myrskyn nostatti Kämp Gallerian suunnitelma irtisanoa Cafe Strindbergin vuokrasopimus.

Cafe Strindbergin häätö ei ehkä ole kulttuuriskandaali, mutta jotain masentavaa se kertoo ajastamme ja arvoistamme. Strindberg on ollut Helsingin näyttävin kahvila ja luonut pelkällä olemassaolollaan Espalle urbaania tunnelmaa. 90-luvun alussa sisutettu komea kahvilatila ja hieno terassi ovat jo alkaneet saavuttaa klassikon aseman. Toki joku voi sanoa, että kahdenkymmenen vuoden historia ei ole kovin pitkä. Mutta jos kaikki liiketilat sisustetaan ja remontoidaan vähän väliä uusiksi, ei tähän kaupunkiin ehdi koskaan kehittyä oikeita historiallisia miljöitä. On myös varsin kestämätöntä kehitystä heittää hienoja sisustuksia roskikseen vähän väliä.

En tiedä, mikä on Kämp Gallerian muutosideoiden takana. On puhuttu Cafe Kämpin suosimisesta, erilaisten asiakkaiden hakemisesta ja ihmisten houkuttelemisesta kauppakeskuksen sisälle. Oli perimmäinen syy mikä tahansa, voisi Kämp Gallerian kaltainen ylemmälle keskiluokalle suunnattu kauppakeskus osoittaa edes jonkinlaista ymmärtämystä kaupunkikulttuurista ja säästää upean kulmaliikehuoneensa kahvilakäytössä.

Minulta on kysytty, mitä voisin kaupunginvaltuutettuna asialle tehdä. Kaupunki ei tietenkään voi pakkolunastaa kahvilaa, vaikka mieli tekisikin, joten tässä tapauksessa asia on kyllä yksityisten yrittäjien välinen. Olen kyllä mielelläni yksityisenä kaupunkilaisena kirjoittamassa nimeni Strindbergin säilyttämistä vaativaan adressiin ja boikotoimaan Kämp Galleriaa.

Kaupunki voi sen sijaan vaikuttaa Cafe Engelin kohtaloon. Engel joutui väistymään kaupungintalokortteleissa alkaneen suuren remontin takia. Remonteista on väännetty kaupunginhallituksessa pitkään. Tarkoituksena on avata kortteleita ihmisille, luoda uusia kävelyalueita, avata uusia kauppoja, näyttelytiloja ja museoita. Korttelit ovat suurelta osin olleet vajaakäytössä ja yleisöltä suljettuja. Ongelmana on se, että kun talot remontoidaan kalliisti, ei vanhoilla Kiseleffin basaarin pikkuliikkeillä eikä ehkä myöskään Cafe Engelillä ole varaa palata vanhoihin tiloihinsa. Kaupunki voi myös sotkeutua kilpailuttamispykäliin. Minusta remontissa ja tilojen uudelleen jaossa pitää varmistaa, että saamme tiloihin parhaat mahdolliset vuokralaiset. Enkä tarkoita pelkkää korkeaa vuokraa, vaan laatua, osaamista ja kaupunkilaisten palvelua. Haluan, että Engel palaa paikalleen entistäkin parempana.

Surkeiden kahvilauutisten keskellä on sentään kaksi hyvääkin uutista. Kaupungin kaksi ensimmäistä kaupunkikortteleiden kehittämiskohdetta ovat hyvässä jamassa. Jugend-salihan annettiin aikoinaan onnettoman kilpailuttamisen seurauksena homovastaiselle kristilliselle yrittäjälle, joka pilasi hienon miljöön kaamealla sisustuksella ja ankealla meiningillä. Kahvila meni odotetusti konkurssiin. Nyt tilalla on perinteinen turkulainen kahvilayrittäjä Aschan. En ole vielä käynyt sisällä kahvilassa, mutta ainakin ikkunasta näytti, että sisällekin voisi mennä.

Toinen yleisölle avattu tila oli kaupungin rahatoimisto, johon avattiin Salutorget –ravintola ja kahvila. Remontti ja sisustus on todella onnistuneita, ja kahvila nostaa koko Havis Amandan seudun ilmettä. Jos kaupunki onnistuu luomaan samanlaista tunnelmaa koko kaupungintalokortteihin, niin saamme monta mukavaa katukahvilaa lisää.

Mikään kaupunkikortteleiden kahvila ei kuitenkaan korvaa Strindbergiä. Jatketaan Kämp Gallerian painostamista! Peliä ei ole vielä ainakaan lehtitietojen perusteella menetetty.