Maailman väestönkasvu
Blogi – huomioita maailmanmenosta – fridayna 26. marchta 2010 klo 9.55 – kirjoittanut admin
Helsingin Sanomissa kirjoitettiin taas kerran väestönkasvusta. Seitsemän miljardia ihmistä uhkaa maapallon ekologista kantokykyä. Näin toki on. Ihmispopulaatio on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisten vuosisatojen aikana ja kasvu jatkuu edelleen.
Yksi asia minua näissä sinänsä tärkeissä väestönkasvu-uutisissa ärsyttää. Niissä kuvataan aina afrikkalaisia tai intialaisia köyhiä. Aivan kuin väestöräjähdys olisi yksin näiden ihmisten syy. Samalla unohdetaan, että väestömäärä on räjähtänyt Euroopassa jo aiemmin.
Euroopassa väestö alkoi kasvaa voimakkaasti jo 1700-luvulla. Euroopan väkiluku kasvoi lyhyessä ajassa moninkertaiseksi. Euroopan kaupungit paisuivat yli vanhojen kaupunginmuuriensa. Samalla miljoonia ja miljoonia eurooppalaisia muutti muihin maanosiin, erityisesti Pohjois-Amerikkaan.
Suomenkin väkiluku yli kolminkertaistui 1800-luvun aikana ja kaksinkertaistui 1900-luvun aikana.
1900-luvun jälkimmäisen puoliskon aikana länsimainen lääketiede ja parempi ravinto saavuttivat myös muut maanosat ja väestönkasvu alkoi kiihtyä myös näissä paikoissa. Samalla Euroopassa syntyvyys alkoi laskea. Euroopan väestönkasvu hidastui huomattavasti.
Usein väestön kehitystä kuvataan väestöllisen muuntumisen teorialla. Se kuvaa sitä, kuinka aluksi kuolleisuus vähenee ja väestö lähtee nopeaan kasvuun. Sen jälkeen ihmiset oppivat, että lähes kaikki lapset jäävätkin henkiin ja alkavat tehdä vähemmän lapsia, jolloin syntyvyys vähenee. Alussa on siis korkea syntyvyys ja korkea kuolleisuus ja kokonaisväkimäärä on pieni. Lopussa on alhainen syntyvyys ja alhainen kuolleisuus ja kokonaisväkimäärä on suuri. Teoria kuvaa hyvin tapahtunutta kehitystä Euroopassa. Monet kehitysmaat ovat nyt siinä vaiheessa, jossa kuolleisuus on laskenut, mutta syntyvyys on edelleen hyvin korkeaa.
Eurooppa on edelleen maailman tiheimmin asuttu maanosa eikä täällä juurikaan ole luonnontilaisia metsiä jäljellä. Afrikka taas on keskimäärin hyvin väljästi asutettu. Silti uutisissa ollaan huolissaan nimenomaan Afrikan luonnon köyhtymisestä maanviljelyn ja ihmisasutuksen levitessä. Uutiskuvissa näytetään ylikansoitettuja afrikkalaisia slummeja.
En halua mitenkään väheksyä kehitysmaiden väestönkasvun tuomia ongelmia. Toivon lämpimästi, että naisten koulutusta lisätään ja ehkäisyvälineiden saantia helpotetaan. Silti haluan muistuttaa, että meitä länsimaisia on jo nyt räjähdysmäisen paljon ja kaiken lisäksi me kulutamme luonnonvaroja moninkertaisesti kehitysmaiden asukkaisiin verrattuna.
26. marchta 2010 kello 13.02
Erinomainen kirjoitus. Tosin huomauttaisin tähän, että väestönkasvu kehittyvissä maissa johtuu kahdesta asiasta: 1. korkea syntyvyys ja 2. pitenevä elinikä.
Korkea syntyvyys nostaa tietenkin väkilukua alhaiseen syntyvyyteen verrattuna. Toisaalta, jos syntyvän lapsen eliniän odote kaksinkertaistuu, niin väkiluku ajan myötä kaksinkertaistuu vaikka ikäluokat (ja syntyvyys) pysyisi samana.
Merkittävä osa kehittyvistä maista on jo siinä pisteessä, että syntyvyys ei ole se merkittävä ongelma; varsinkin kun syntyvyys alenee jatkuvasti. Silti väkiluku tulee kasvamaan vielä vuosikymmeniä - osittain suurempien kasvavien ikäluokkien ja osittain eliniän kasvaessa.
Afrikassa lapsia per nainen on vielä suuressa osassa mannerta yli 4, mutta parannusta on tullut parissa vuosikymmenessä huomattavasti.
Euroopassa sen sijaan näemmä kaikki maat lisääntyvät alle tuon 2,1 lasta per nainen tason. Toisin sanoen Euroopan väestönkasvun sisäsyntyinen osa on syntyvyyden osalta negatiivinen. Kaikki väestönkasvu tulee eliniän paranemisesta ja maahanmuutosta. Maahanmuutto ei taas lisää maapallon väestöä.
Gapminder on muuten erinomainen väline tilastodatan hakemiseen tällaisissa asioissa. http://www.gapminder.org