Ville Ylikahri

Syksyn työrupeama on takana ja kiivastahtinen vuosi Helsingin vihreiden puheenjohtajana edessä. Onneksi tässä välissä on joulu. Rauhallista joulua kaikille!

Loppuun vielä ylikaupalliseen joulutunnelmaan sopiva mainos: Vihreä Sivistysliitto julkaisi mun toimittaman kirjan Kuinka maailma muutetaan? Kansalaisvaikuttajan opas. Siitä tuli hieno, vaikka itse sanonkin. Lukekaa täältä lisää.

Eilen valittiin Helsingin vihreille uusi hallitus. Minut valittiin puheenjohtajaksi. Kiitos valitsijoille luottamuksenosoituksesta.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, lähden innolla vetämään Helsingin vihreitä kohti kunnallisvaaleja. Meidän eduskuntavaalikampanjamme keväällä oli todella onnistunut ja samaan yhteishenkeen pyrimme nytkin.

Kuntaliitto julkisti tutkimuksen, jonka mukaan kuntalaiset ovat kiinnostuneita oman kuntansa asioista, mutta luottamus päättäjiin horjuu eikä asioihin koeta voivan vaikuttaa. Tässäpä haastetta meille kunnallispoliitikoille.

Mä koen, että joka kerta, kun joku tuttuni tai joku äänestäjä vaalimökillä tulee selittämään, että meissä puolueissa ei ole mitään eroa, olemme epäonnistuneet. Joko meissä puolueissa ei tosiaan ole eroa tai sitten emme ole osanneet viestiä erojamme kunnolla.

Toki on asioita, joissa puolueissa ei ole paljon eroja. Varsinkin kunnallispolitiikan konsensushakuisuus tuottaa välillä varsin harmaata hallintoa, josta on aatteellisuus kaukana.

Kuitenkin itse asioita läheltä seuranneena tiedän, että puolueissa on eroja. Esimerkiksi Helsingissä vihreät halusivat säilyttää Makasiinit. Kokoomus ja demarit halusivat paikalle DDR-tyylisen musiikkitalon. Vihreät vastustavat keskustatunnelia, kokoomus ja demarit taas ajavat keskustatunnelia kirjaimellisesti hinnalla millä hyvänsä. Tässä vain pari esimerkkiä.

Ensi vaaleissa meidän tulisi tuoda nuo erot rakentavalla tavalla esiin. Ei tekemällä vääristelyyn ja liioitteluun perustuvia lokakampanjoita. Eikä kutsumalla kaikkia puolueita “meidän kaikkien puolueiksi”, vaan kertomalla mitä me haluamme ja kysyä äänestäjiltä, haluatteko samaa.

Hyvä esimerkki äänestämisellä vaikuttamisesta saatiin juuri Australiasta, jossa uusi hallitus ensimmäisenä päätöksenään hyväksyi Kioton sopimuksen.

Kiitos Oikeutta eläimille -järjestölle, että se näytti suomalaisen ruoantuotannon pimeän puolen. Katsokaa vaikka.

Mä olen täysin vakuuttunut, ettei kyse ole pelkästään joistain epäsopivista emännistä ja isännistä, vaan koko tehotuotantojärjestelmämme on rakennettu niin, että eläimet kärsivät. Miten kukaan voi enää tuntea eläimiä, kun niitä on sullottu tehdashalliin tuhansittain? Miksi meidän pitää tuottaa ruokamme näin? Emmekö voisi hoitaa eläimiämme paremmin, syödä vähemmän lihaa ja tehdä ruokaa lähellä tuotetuista raaka-aineista, joiden alkuperän tunnemme? Olisin valmis maksamaan vaikka millaisia maatalouden 141-tukia, jos ne vain takaisivat meille oikein tuotettua ruokaa. Nyt on vain niin, että suomalainen tehotuotanto ei eroa mitenkään keskieurooppalaisesta tehotuotannosta.

Tässä yhteydessä ei voi kuin mainostaa tofukinkkua ja muistuttaa aivan loistavasta Meatrixista. Katsokaa sekin - vaikka uudelleenkin.

Eilen oli haipakka päivä. Minun piti lähteä suoraan töistä Helsingin kaupunginmuseon johtokuntaan Irina Krohnin varajäseneksi. Kokouksessa oli käsittelyssä museon lausunto keskustatunnelista. Museo oli tehnyt hyvää työtä ja osoitti hyvin lausunnossaan, miten keskustatunneli heikentää monin tavoin keskustan kulttuuriympäristöä.

Kokoomus ja SDP eli pyhä autoilupuolueallianssi halusi kuitenkin vesittää lausunnon muotoilemalla sen paljon myönteisemmäksi tunnelille. Asia jäi kovan väännön jälkeen pöydälle ja siihen palataan seuraavassa kokouksessa.

Illalla olikin sitten motivaatio korkealla mennä Etelä-Helsingin Vihreiden syyskokoukseen. Ensi vaaleissa ratkaistaan isoja asioita koko pääkaupunkiseudun liikenne- ja kaavoituspolitiikassa. Meidän vihreiden tulee osoittaa äänestäjille, että puolueissa todellakin on eroja.
Syyskokoukseen loppui pitkäaikainen puheenjohtajuuteni Etelä-Helsingin Vihreissä. Aika aikaa kutakin ja kohti uusia haasteita. Yhdistyksemme on saanut valtavasti uusia jäseniä, toiminta on monipuolista ja ensi vuonna teemme loistavan vaalikampanjan. Syyskokouksessamme oli puhumassa oikeusministeri Tuija Brax. Hänenkin puheensa muistuttivat, että meitä vihreitä tarvitaan.

Hallitus uudistaa autoverotuksen. Vero määräytyy jatkossa auton hiilidioksidipäästöjen mukaan. Askel on oikeaan suuntaan, mutta samalla toteutettava 200 miljoonan autoveron keskimääräinen alennus uhkaa vain lisätä autojen määrää. Veroalen aiheuttama autojen määrän kasvu kyllä pelottaa täällä ruuhkien keskellä. Siinä ei paljon paina, jos ruuhkissa seisovat autot tuottavat keskimäärin 5 grammaa vähemmän hiilidioksidia.

Verouudistus vaatii rinnalleen ruuhkamaksut, valtion tuen pääkaupunkiseudun joukkoliikenteelle sekä kunnon panostuksia raideliikenteen kehittämiseen. Muuten me hukumme autoihin. Tätä mieltä on myös Suomen luonnonsuojeluliitto.

Vuotuinen Älä osta mitään -päivä lähestyy. Taas viime viikonloppuna meidän länsimaisten ihmisten loputon uuden tavaran haaliminen (johon itsekin lankesin taas kerran) ahdisti sen verran, että pitää yrittää tehdä jotain.

Ei siis osteta mitään ainakaan 23.11. klo 12 - 24.11. klo 12. Päivää varten on perinteisesti tehty aivan loistavia mainosmatskuja ja julisteita. Tässä tämän vuoden paras:

p.s. Huomenna keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuusto valitsee apulaiskaupunginjohtajan. Pidämme peukkuja pystyssä Odelle, vaikka demarien ja kokoomuksen aseveliakseli (vai pitäisikö nykyään sanoa keskustatunneliakseli) taitaa hoitaa paikan Hannu Penttilälle.

Korkein hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen, jonka mukaan nettilehden tilaajien pitää maksaa lehdestään 22% arvonlisäveroa, kun taas paperisen lehden tilaajat saavat lehden kokonaan ilman veroa.

Näin taas Suomessa tehdään ekologinen kuluttaminen ja paperin kulutuksen vähentäminen kalliiksi. Ärsyttää.

Mistä on kyse? Suomessa kaikista tuotteista ja palveluista peritään 22% arvonlisäveroa. Tähän on muutamia poikkeuksia. Sanomalehdet ovat yksi. Arvonlisäverolain 55 §:n 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta sanoma- ja aikakauslehtien myynnistä vähintään kuukauden ajaksi tilattuina. Tällainen tuki lehdille neuvoteltiin, kun Suomi liittyi EU:hun.

Nyt verottaja ja korkein hallinto-oikeus katsoo, että verkkolehti ei ole sanomalehteen verrattava tuote, vaan täysin erillinen sähköinen palvelu. Minä taas olen sitä mieltä, että sähköisistä lehdistä ei tiedettykään vuonna 1995, kun veropoikkeuksista sovittiin, ja sen takia verottajan tulisi tulkita, että sähköinen lehti on tismalleen sama tuote kuin paperinen lehti.

Päätös tehtiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa äänin 3-2. Näin pienestä on asiat joskus kiinni. Kolmesta 2000-luvun tiedonvälityksestä vieraantuneesta tuomarista.

Mä oon ehkä taas kerran jäljessä vaahdotessani Conservapediasta (ai mistä? no lue Wikipediasta). Eksyin kuitenkin tänään tämän yhdysvaltalaisten kristillisten konservatiivien pitämään “tietosanakirjaan” netissä. En ole pitkään aikaan ottanut samanlaisia kierroksia mistään. Ehkä syynä oli nimenomaan tietosanakirjatyyli. Vakavalla naamalla kerrotaan uskomattomia ja vaarallisia valheita ja väitetään niiden olevan tietoa. Kertoo jotain kirjoittajien mielenliikkeistä, että pisimmät artikkelit olivat homoseksuaalisuudesta ja evoluutioteoriasta. Asiat tärkeysjärjestykseen vai miten se meni.

Olihan siellä ilmastonmuutoksestakin - joka on tietysti paljon kiistelty teoria, johon kunnon tiedemiehet eivät usko. Tässä näyte Conservapedian tyylistä:

“Politician Al Gore calls it a moral issue, while scientist Richard Lindzen says, “It is probably the most immoral thing you could do to restrain energy so that the billions in the earth who don’t have access to electricity won’t conveniently get it.”

Aaargh! Miten jollain amerikkalaisella (tai kenelläkään meillä länsimaisessa yltäkylläisyydessä elävillä) on pokkaa sanoa, että energian säästäminen olisi pois kehitysmaiden ihmisiltä, joilla ei ole sähköä. Kun samaan aikaan me länsimäiden ihmiset olemme kaatamassa viimeiset sademetsätkin, jotta saamme autoihimme menovettä sokeriruoko- ja palmuöljyviljelmiltä.

Tähän liittyen: Etelä-Helsingin vihreät murahtivat taas keskustatunnelista.

Pistänpä minäkin lusikkani Jyri Häkämiehen puheesta keitettyyn soppaan.

Puheessa oli kaksi ongelmaa. Ensinnäkin Kokoomus on nyt uudessa ulkopoliittisessa innossaan unohtanut sen, että avoin keskustelu ei tarkoita korrektin diplomatian unohtamista. Kokoomuksen edustaja voi aivan hyvin sanoa kotimaassa, että Venäjä on haaste (eli uhka) ja siihen pitää varautua. Se on avointa keskustelua, jota todellakin kannatan. Kokoomus voisi vieläkin avoimemmin sanoa, että Suomen pitäisi liittyä Natoon eikä kiertää aihetta kuin kissa kuumaa puuroa, jos he kerran ovat sitä mieltä.

Sen sijaan se, että Suomen puolustusministeri käy laukomassa tökeröitä kielikuvia Venäjästä Yhdysvalloissa, ei ole korrektia käytöstä eikä se edistä millään tavalla Suomen etuja. Mielikuvaksi jää lähinnä pienen maan yli-innokas pikku kersantti, joka töksäyttelee sammakoita, kun on vihdoin päässyt isojen poikien leikkeihin.

Puheen toinen ongelma on tietysti se, että Suomen kolme turvallisuushaastetta eivät suinkaan ole Venäjä, Venäjä eikä Venäjä. Listaus voisi olla vaikka ilmastonmuutos, kiristyvä kilpailu raaka-aineista sekä kansainvälinen rikollisuus kuten ihmiskauppa. Tai voisi sen Venäjän mainita yhtenä kolmesta, mutta pelkkä Venäjän hokeminen on kyllä erittäin yksisilmäinen näkemys turvallisuuspolitiikasta.

Image on hyvä lehti. En kuitenkaan tilaa sitä, vaikka haluan aina lukea joka numeron ja joka jutun. Image on minulle kaikista lehdistä helsinkiläisin, täynnä nokkeluutta, tuoreita näkökulmia ja uusimpia virtauksia. Helsinkiläisin se on myös siksi, että luen sen aina Helsingin julkisissa tiloissa. On mahtavaa bongata Image lounasravintolan pöydältä ja nauttia toimistotankkaus loistavien juttujen äärellä. Kaverin myöhästyminen kahvilatapaamisesta ei haittaa ollenkaan, kun voi lukea kahvilan tarjoamaa Imagea. Parturissa aika sujuu rattoisasti Imagen parissa.

Pahoitteluni Imagelle, etten kanna sille yhtään euroani tilauksen muodossa. Olen kuitenkin valmis maksamaan kahvikupistani, lounaastani ja parturistani muutaman sentin ja euron ekstraa, jos niiden mukana tarjotaan minulle Image. Ja paperia säästyy pikkuisen.

Suuremman mahdollisuuden säästää paperia tarjoaa Helsingin Sanomat, joka mainostaa uutta tilaustapaa. Paperilehti tulee kotiin pe-la-su ja niiden mukana Nyt-liite ja Kuukausiliite. Alkuviikolla saa lehden digiversion ja lisäksi pääsyn nettiarkistoon. Kuulostaa mahtavalta diililtä. Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa siirtyä digilehden pariin ainakin näin puolittain. Kaikista haukuista huolimatta myös Hesari on hyvä ja helsinkiläinen lehti, jota on ilo lukea.

Paperinsäästöä harrastaa myös Uusi Suomi, jonka uutta nettitulemista odotamme innolla.