Ville Ylikahri

Keskiviikkona kaupunginvaltuusto hylkäsi Katajanokan hotellikaavan. Itse kannatin hotellia, mutta ymmärrän kyllä, miksi valtaosa valtuutetuista oli hanketta vastaan. Vastustajien argumenteissa kuului tylsää muutosvastarintaa ja nurkkakuntaisuutta, mutta toki hotellin muoto ja erikoinen pintamateriaali herättivät aidosti kysymyksiä siitä, näyttäisikö talo sillä paikalla hyvältä.

No, nyt on päätetty, että hotellia ei siihen rakenneta. Aiheesta käytyä keskustelua ei pidä kuitenkaan unohtaa, vaan jatkaa heti pohdintaa Helsingin vapautuvien satama-alueiden käytöstä. Eteläsataman Kirjava Satama –hanketta pitää potkia eteenpäin eikä ajatella, että valtuuston nyt tekemä päätös jotenkin museoisi koko alueen.

Tulee myös muistaa, että Helsingissä on käynnistymässä ehkä kaikkien aikojen suurimmat rakennushankkeet, kun samaan aikaan suunnitellaan ja rakennetaan Jätkäsaarta, Kalasatamaa, Keski-Pasilaa ja Kruunuvuorenrantaa. Näille alueille tarvitaan korkeatasoista arkkitehtuuria eikä pelkästään tasalaatuisia laatikoita. Onneksi vaikuttaa siltä, että mielenkiintoista uutta kaupunkia on syntymässä.

Keskiviikon valtuusto hyväksyi myös toisen kaavan. Siitä ei käyty neljän tunnin keskustelua, vaan minä olin ainoa valtuutettu, joka käytti aiheesta puheenvuoron. Valtuusto päätti, että Vihdintien ja Malminkartanontien kulmaan rakennetaan valtava HOK-Elannon ostoskeskus, johon tulee Kodin terra –remonttimyymälä, S-market, ABC-asema ja muita kauppoja. Lisäksi rakennusmassan kylkeen nousee 11-kerroksinen toimistotorni (pdf-kuva kaavasta täällä).

Koko valtavasta rakennuksesta ei esitetty meille valtuutetuille yhtään havainnekuvaa. Näin kaavoitus yleensä Helsingissä kulkee. Ensin tehdään kaava yhteistyössä yksityisen tahon kanssa ja sitten paikalle suunnitellaan talo. On aika hassua, että Katajanokan hotellista oli esillä kaikki mahdolliset havainnekuvat, mutta tästä kaupunkikuvaa voimakkaasti muuttavasta rakennuksesta ei ollut mitään malleja.

Kaavamuutos määrää rakentamaan uuden kauppakeskuksen siten, että rakennusmassan eri osat erottuvat toisistaan. Muita määräyksiä ulkonäöstä ei ole. Pohdin, miten tähän voisi puuttua. Nostin asian puheessani esiin, mutta en tehnyt varsinaisia muutosesityksiä tai ponsia. Toki pitää olla niin, että jokainen rakennus Helsingissä pitää suunnitella korkeatasoisesti. Sen vaatiminen tässä yhteydessä erikseen olisi ollut erikoista. Rakennuslautakunta tulee myöhemmin myöntämään rakennukselle rakennusluvan ja siinä yhteydessä rakennuksen ulkonäköä arvioidaan.

Prismat ja ABC-asemat rumentavat Suomea monessa paikassa ja nyt pitääkin luottaa rakennuslautakunnan valvontaan, jotta tästä kauppakeskuksesta ei tule kauheaa möhkälettä. Kaava toki estää normaalin markettilaatikon rakentamisen.

Tontilla on nykyäänkin S-market, joka tullaan purkamaan uuden rakennuksen tieltä. Tontille on surkeat kevyen liikenteen yhteydet, ja malminkartanolaiset ovat loikkineet kauppaansa pientä mutaista polkua pitkin. Siksi teinkin valtuustossa ponnen, joka vaatii parantamaan pyöräily- ja kävely-yhteyksiä tontille, kun uusi kaava toteutetaan. Tämän ponnen katsoin tarpeelliseksi, koska uudessa kaavassa ei ollut määritelty riittävän hyvin kävelyreittejä ja koska uusi kauppakeskus tulee lisäämään alueen autoliikennettä huomattavasti. Ponsi meni hotellikeskustelun uuvuttamassa valtuustossa puolenyön aikaan läpi äänin 76-0.

Viime viikkojen keskustelunaihe kunnallispolitiikassa on ollut Emma Karin aloite viikoittaisesta kasvisruokapäivästä kouluihin. Me vihreät olemme ajaneet asiaa monessa kaupungissa ja nyt asia on käsittelyssä Helsingin päätöksentekoelimissä.

Kaupunginhallitus päätti maanantaina äänin 12-2 esittää valtuustolle, että viikoittainen kasvisruokapäivä otetaan käyttöön helsinkiläisissä kouluissa. Me vihreät lobbasimme asian puolesta paljon, mutta noin selvä tulos oli meillekin yllätys. Asiasta päätetään lopullisesti valtuustossa 17.2.

Keskustelussa on noussut kaksi perustelua kasvisruokapäivää vastaan:

1. Koululaisia ei saa pakottaa syömään kasvisruokaa.

2. Kasvisruoasta ei saa tarpeeksi proteiinia.

Molemmat kohdat on helppo kumota:

1. Koska meillä on yhteinen kouluruokailu käytössä, päätämme joka tapauksessa, mitä oppilaat syövät. Jos katsomme, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, luonnonvarojen säästämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää vähentää lihankulutusta, voimme aivan hyvin päättää lisätä kasvisruoan määrää kouluissa. Lihansyönti ei ole mikään ihmisoikeuskysymys. Kouluissa on jo nyt kasvisruokapäiviä (mm. ohraraepuuro, pinaattilätyt) eikä niitä pidetä ongelmana. Nyt vain halutaan lisätä kasvisruokien määrää.

2. Ensinnäkin hyvästä kasvisruoasta saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Se, että valtuusto määrää koulun keittiöiden lisäävän kasvisruoan määrää, antaa myös viestin panostaa uusiin, maistuviin ja ravitseviin kasvisruokaresepteihin. Jo nyt Palmia on tarttunut haasteeseen ja kehittää uusia, kouluruokailuun sopivia kasvisruokia. Toisekseen käsitys siitä, että ihmisten pitäisi syödä lihaa ja proteiinia jatkuvasti pysyäkseen terveinä ja onnellisina on ihan puppua. Suomalaisten syömä lihamäärä on kasvanut viime vuosikymmeninä kovaa vauhtia. Nyt se on jo 77 kiloa. Olemmeko nyt terveempiä kuin 80-luvulla, jolloin söimme keskimäärin kymmenen kiloa vähemmän lihaa vuodessa? Kyllä siis vähän vähemmälläkin proteiinilla pärjää ajautumatta minkäänlaiseen puutokseen.

Minusta Helsingin kaupunginvaltuutetuilla on vahvat perusteet vaatia kasvisruoan määrää lisättäväksi kouluissa. Se vaikuttaa suoraan kulutetun lihan määrään, hillitsee ilmastonmuutosta ja opettaa samalla oppilaita syömään maukkaita kasvisruokia.

Jos joku katsoo, ettei valtuusto saa päättää tällä tavoin lasten ruokailuista, niin silloin pitäisi lopettaa koko koulujen lounasruokailu. Norjassahan kouluruokailua ei ole juuri tästä syystä. Norjassa katsotaan, ettei yhteiskunta voi päättää vanhempien puolesta, mitä lapsi syö.

Jätin tänään kaupunginvaltuustossa alla olevan aloitteen. Haluan nostaa esiin sen, että kaupungissamme on varsin kritiikittömästi lisätty mukulakivettyjen katujen määrää, vaikka katukivetykset ovat todella ongelmallisia pyöräilijöille ja ne aiheuttavat paljon enemmän rengasmelua ja tärinää kuin asvaltti.

Tein aloitteen juuri tässä kokouksessa, sillä tänään kaupunginvaltuusto päättää yliopiston uuden kirjaston kaavasta. Vanha Pukevan tavaratalo Kaisaniemenkadulla puretaan ja paikalle rakennetaan hieno, uusi kirjastotalo. Samassa kohdassa on Helsingin katukivetysten kukkanen: muuten asvaltoitu Kaisaniemenkatu on tältä kohdalta kivetty. Kaupunkikuvallisesti kivetystä ei tässä kohdassa voi mitenkään perustella. Sen sijaan kivetys aiheuttaa valtavan melu- ja tärinäongelman, kun päivittäin tuhannet bussit jyrisevät ja pomppivat kadulla. Jos koko Kaisaniemenkatu olisi asvaltoitu, niin bussimatkat olisivat mukavampia ja Kaisaniemenkatu paljon viihtyisämpi paikka myös tulevan kirjaston käyttäjille.

Tavoitteenani ei siis missään tapauksessa ole poistaa mukulakiviä kaupungin historiallisesta keskustasta, vaan esittää, että kivetyksiä ei kritiikittä laitettaisi kaupunkikuvallisiin syihin viitaten ihan mihin sattuu.

VALTUUSTOALOITE

Helsingissä on monia historiallisia katuja, jotka on päällystetty katukivetyksillä. Viime vuosina myös monia uusia katuosuuksia on päällystetty katukivillä, vaikka kivetyksissä on monia haittapuolia verrattuna normaaliin asvalttipäällysteeseen.

Suurin ongelma on katukivetysten aiheuttama melu, joka on paljon suurempi kuin asvalttikadulla. Samaan aikaan kun kaupunki pyrkii vähentämään katumelua mm. hiljaista asvalttia käyttämällä, lisäävät uudet katukivetykset melua toisaalla.

Toinen suuri ongelma on epätasaisten katukivetysten hankaluus ja jopa vaarallisuus pyöräilijöille.

Katukivetys on huomattavasti kalliimpaa kuin asvalttipäällyste. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan nupukivipintaisen kadun rakennuskustannukset ovat noin 150 euroa / m2 (alv 0 %). Asvalttikadun puolestaan 35 euroa / m2 (alv 0 %). Rakenteellinen kunnossapito on nupukivikadulla noin 0,90 €/m2/v ja asvalttikadulla vastaavasti 0,60 €/m2/v.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme seuraavia toimenpiteitä:
- Katukivetysten käytön periaatteet määritellään uudelleen niin, että niissä otetaan nykyistä enemmän katukivien kustannukset sekä kivetyksen aiheuttamat melu- ja turvallisuushaitat.
- Katukivityksiä ei enää rakenneta katuosuuksille, joilla ne aiheuttavat ihmisiä häiritsevää kasvanutta rengas- ja tärinämelua tai vaikeuttavat pyöräilyä.
- Katukivet korvataan asvaltilla Kaisaniemenkadun mutkassa tulevan yliopiston kirjastotalon kohdalta bussiliikenteen sujuvoittamiseksi ja katumelun vähentämiseksi.

Helsingissä 20.1.2010,

Ville Ylikahri

Helsingin pyöräilypolitiikka ei toimi. Jo vuonna 1993 Helsinki asetti tavoitteekseen pyöräilyn määrän kaksinkertaistamisen. Silloin pyöräilyn kulkutapaosuus oli 6%. Nyt se on suurin piirtein sama. Samaan aikana monissa kaupungeissa päästään jopa 30% lukemiin.

Minun piti pitää aiheesta puhe jo kaksi viikkoa sitten valtuustossa kaupungin vuoden 2008 ympäristöraportin käsittelyn yhteydessä, mutta raportin käsittely siirtyi tämän päivän kokoukseen. Pyöräily mainitaan ympäristöraportissa vain äärimmäisen lyhyesti, mikä kuvaa kaupungin välinpitämättömyyttä pyöräilyasioita kohtaan.

Rotterdamin kaupungin tekemä arvio Helsingin ympäristöpolitiikasta puuttuu myös pyöräilyyn. Rotterdamin kaupungin arvio Helsingin pyöräilypolitiikasta on tyly. Arvion mukaan Helsingin kaupungin tavoite nostaa pyöräilyn kulkutapaosuus 12 prosenttiin on vaatimaton, mutta siihenkään ei päästä nykyisillä panostuksilla ja resursseilla. Arvion mukaan Helsingistä puuttuu sellaisten pyöräreittien verkosto, joka soisi ihmisille mahdollisuuden kulkea niin työ-, kauppa- kuin vapaa-ajan matkansa polkupyörällä.

Kaupungissa ei ole pyöräväyliä, joiden kunnossapito olisi priorisoitu työmatkaliikennettä palvelevaan tärkeimpään hoitoluokkaan ja jotka siis aurattaisiin nopeasti aamuisin

Arviointi huomauttaa, että Kalasataman ja Jätkäsaaren uusien asuinalueiden suunnittelussa pyöräyhteyksille ei ole annettu samaa asemaa kuin julkisen liikenteen reiteille ja autoteille.

Tämä kaikki on tylyä luettavaa, mutta aivan totta. Helsingin kaupunki ei ole oikeasti ymmärtänyt pyöräilyä vakavasti otettavana liikennemuotona, vaan pyörätiet on monin paikoin tehty liikunnan ja sunnuntaipyöräilyn ehdoilla. Pyöräreitit ovat kiemuraisia, sekavia ja katkonaisia.

Viimeisen kahden viikon aikana pyöräilyasiat ovat nousseet vahvasti pinnalle eri foorumeilla. Helsingin Sanomat haukkui Helsingin pyöräilypolitiikan, Helsinki Info -lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan Rotterdamin antamasta tuomiosta kaupungillemme ja eilen kiersi kaupunkia taas kriittinen pyöräretki.

Kriittinen pyöräretki kulki keskustan, Töölön ja Kallion pääkatuja (ohessa kuvia). Mukana oli arviolta parisataa pyöräilijää. Itselleni retki oli paitsi mielenosoitus pyöräilyn puolesta, niin myös muistutus siitä, miten sujuvaa ja helppoa pyöräily on suoralla tiellä ja hyvällä asvaltilla. Nykysuunnittelussa pyöräilijät on tungettu jalankulkijoiden joukkoon huonosti päällystetyille pyöräteille, jotka katkeavat jatkuvasti erilaisiin reunakiviin, kivettyihin suojateihin ja hidasteisiin.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, pyöräily ei ole liikuntamuoto, vaan liikennemuoto. Kevyttä liikennettä ei ole olemassakaan, vaan pyöräily ja jalankulku vaativat molemmat kaupunkialueilla aivan oman tilansa.

Olen onnekseni huomannut, etten ole yksin ajatusteni kanssa. Pyöräilystä puhutaan ja muutosta kaupungin pyöräilypolitiikkaan vaaditaan. Tunnen olevani kaupunginvaltuutettuna isossa vastuussa tässä asiassa. Kaupunginvaltuuston tulee  linjata pyöräilypolitiikka uudelleen. Onneksi jotain on jo tapahtunutkin:

- Ison väännön ja tekemäni ponteni jälkeen Makasiinipuistoon saatiin erillinen pyörätie. Uskon, että päätös oli virkamiehille selkeä viesti siitä, että yhteisiä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden “perilläoloalueita” ei tule enää suunnitella.

- Satamaratakuiluun tehdään erotettu pyörätie ja kävelytie. Uusi yhteys parantaa huimasti pyöräily-yhteyksiä keskustassa

- Runeberginkadulle on saatu oikeanlaiset, yksisuuntaiset pyöräkaistat, jotka kulkevat autojen tasossa hyvällä asvaltilla eikä jalankulkijoiden vieressä.

- Jätkäsaaren kaavaan suunnitellaan erilliset pyöräkaistat. Kaistojen yksityiskohtaisesta suunnittelusta vielä väännetään, mutta periaatteessa ratkaisu on oikeansuuntainen.

- Ensi vuonna kaupunkiin saadaan nykyaikainen kaupunkipyöräjärjestelmä.

Mitä sitten pitäisi vielä tehdä?

- Pyöräliikennesuunnitteluun tarvitaan lisää resursseja. Nyt kaupunkisuunnitteluvirastossa työskentelee ainoastaan yksi pyöräilyä suunnitteleva henkilö. Vaikka tämä Marek Salermo onkin mies paikallaan, tarvitaan suunnittelupuolelle lisäresursseja. Kaupungin tuleekin siirtää kaupunkisuunnittelun ja katurakentamisen painopistettä pyöräilyä edistävään suuntaan.

- Kaavoituksessa tulee alusta asti huomioida pyöräilyn vaatimat väylät ja tehdä niistä sellaisia, että niillä voi oikeasti pyöräillä. Ei siis loputtomia reunakivetyksiä eikä mukulakivipäällysteitä. Pyöräväylät tulee suunnitella siten, että liikkuminen on turvallista niin jalankulkijoille kuin pyöräilijöillekin. Maailmalla on monia esimerkkejä siitä, miten pyörät on siirretty takaisin autojen valtaamille teille turvallisella ja toimivalla tavalla.

- Nykyisten pyöräreittien tasoa tulee parantaa. Poistamalla pahimmat reunakivetykset, lisäämällä viitoitusta ja tiemerkintöjä sekä parantamalla talvikunnossapitoa tehdään pyöräily helpommaksi ja houkuttelevammaksi. Jos reittien parantaminen vaatii tilan ottamista autoilta, niin se tulee tehdä.

- Pyörien kuljetusta joukkoliikennevälineissä tulee helpottaa. Tämä tulee ottaa huomioon hinnoittelussa ja erityisesti uutta kalustoa hankittaessa.

- Keskustaan tulee avata pyöräilykeskus, jossa toimisi pyörävuokraamo, -korjaamo ja infopiste. Töölönlahti olisi sille juuri sopiva paikka. Keskus sopisi esimerkiksi Makasiinien säilyneisiin osiin tai tulevaan keskustakirjastoon.

Pitääpä tänään nostaa asia taas esiin valtuustossa.

Hyväksyessään alkuvuodesta Kiasmanpuiston, Musiikkitalopuiston ja Makasiinipuiston puistosuunnitelmat kaupunginvaltuusto hyväksyi samalla seuraavan toivomusponteni:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että entisen ratakuilun paikalle rakennettava kevyen liikenteen väylä jatkuu luontevasti puistossa ja että pyöräily ja jalankulku erotetaan puiston alueella selkeästi toisistaan.” (Ville Ylikahri, äänin 81-1)

Tein tämän sen takia, että puistosuunnitelmassa oletettiin kummallisesti, että alueella pyöräilevät ja erityisesti uutta ratakuilun pyörätietä käyttävät pyöräilijät voisivat muka turvallisesti kulkea puistossa sikin sokin kävelijöiden kanssa.

Aluksi kaupunkisuunnitteluvirasto ei ollut myöntyväinen muuttamaan suunnitelmia, mutta kaupunkisuunnittelulautakunta palautti ponsivastauksen uudelleen valmisteltavaksi ja nyt se kuuluu tiivistettynä näin:

Ratakuilun kevyen liikenteen väylä jatkuu Mannerheimintien itäpuolella Töölönlahden puistoalueella esteettömästi eri suuntiin. Pyörätie erotellaan jalankulusta Ala-Mannerheimintiellä ja Töölönlahdenkadun varrella. Lisäksi puistoalueelle suunnitellaan erilliset pyörätiet ratakuilusta Kiasman ja Sanomatalon pohjoispuolelle Töölönlahdenkadun pyörätielle sekä Musiikkitalon ja Finlandia-talon itäpuolitse Hesperian puiston pyörätielle.

Jee! Nyt siis puistossakin erotetaan pyöräilijät kävelijöistä. Tämä on oikeaa liikennepolitiikkaa sekä pyöräilijöiden että jalankulkijoiden kannalta! Pyöräilijät ja jalankulkijat eivät sovi yhteen.

Puisto suunnitellaan pyörätien osalta hieman uusiksi ja uusi liikennesuunnitelma hyväksytään kun se tulee ajankohtaiseksi.

Koko kaupunginhallituksen ensi maanantaina antama ponsivastaus löytyy kaupunginhallituksen esityslistalta tämän linkin takaa:

http://tinyurl.com/lz935j

Pidin tänään valtuustossa vihreiden ryhmäpuheen. Se on tässä alla.

***
Arviointikertomuksessa näkyy talouskriisi, mutta ei ilmastokriisi

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Aluksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa tarkan ja monipuolisesti kaupungin toimintaa tarkastelevan arviointikertomuksen laatimisesta. Tilinpäätös on keskeinen virstanpylväs, jonka käsittely antaa valtuustolle mahdollisuuden tarkastella paitsi taloutta, niin myös valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista. Katsaus viime vuoteen luo myös pohjaa suunnitella uutta.

Vuosi 2008 oli kaupungin talouden kannalta vielä erinomainen. Verotulot kasvoivat ja talouden tunnusluvut olivat pääosin hyviä. Kansainvälisen talouden kriisi ei näy tilinpäätöksessä.

Kuitenkin meillä oli jo viime vuonna kriisi - nimittäin ilmastokriisi. Voikin aiheellisesti kysyä, näkyykö ilmastokriisi tilinpäätöksessä. Vastaus on valitettavasti, että eipä juurikaan.

Viime vuonna kaupunki hyväksyi uuden energiastrategian ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian. Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa on tehty energiansäästösopimus. Nämä kaikki ovat oikeansuuntaisia toimia, mutta kaupungin käytännön toiminnassa ohjelmat eivät vielä näkyneet. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä on kiire. Siksi ohjelmat ja tavoitteet on pantava toimeen mitä pikimmin.

Käynnissä oleva talouden syvä taantuma tulee laskemaan kaupungin verotuloja ja lisäämään kaupunkilaisten työttömyyttä. Taantuma on kuitenkin myös mahdollisuus uudistumiseen. Jos kerran kaikki ymmärrämme, että emme voi jatkaa energian- ja luonnonvarojen kulutuksen loputonta kasvua, niin meidän tulisi tarttua tähän tilaisuuteen muuttaa tuotantorakennettamme ja elämäntapaamme sopusointuun maapallon kestokyvyn kanssa. Samalla meidän tulisi pystyä osaltamme jakamaan talouden supistumisen negatiiviset vaikutukset tasaisesti niin, etteivät vain työttömäksi joutuneet työntekijät ja konkurssin tehneet yrittäjät kärsi.

Helsingin kaupunki ei tietenkään yksin päätä maailman talousjärjestelmästä, mutta Suomen suurimpana kaupunkina ja valtavana konsernina meillä on suuri vastuu. Meidän on kannettava se. Kaupungilla on siihen kaikki mahdollisuudet.

Otan muutaman esimerkin. Viime vuonna kaupunki käytti investointeihin 380 miljoonaa euroa. Kuinka paljon meidän tulisi investoida lisää tai muuttaa investointien painopistettä, jotta investoinneissa otettaisiin aina huomioon ympäristönäkökohdat, kuten esim. energiatehokkuuden nostaminen uudis- ja korjausrakentamisessa? Helsingin tulee parantaa kunnianhimoisesti rakennusten energiatehokkuutta eikä vain toteuttaa lain minimimääräyksiä.

Helsingin energiasta tuloutetaan kaupungille 250 miljoonaa euroa. Kuinka paljon olemme valmiit pienentämään tuota summaa, jos haluamme tosissaan vähentää energiantuotantomme hiilidioksidipäästöjä? Lämmön ja sähkön yhteistuotannon tehokkuudesta huolimatta paine uusiin investointeihin on kova. Toisaalta investoinnit loisivat meille  uusia työpaikkoja ympäristöteknologian alalle.

Onko liikenneinvestoinneissa oikea suhde katujen ja teiden rakentamisen ja joukkoliikenneinvestointien välillä? Vihreiden mielestä liikennettä sujuvoitetaan tehokkaammin ruuhkamaksuilla kuin uusia moottoriväyliä rakentamalla.

Kaiken kaikkiaan ympäristönäkökulma tulee ottaa mukaan kaupungin toimintaan aivan uudella tavalla. Vielä viime vuoden tilinpäätöksestä tällainen kaiken läpi kulkeva ekologinen näkökulma puuttui.

***

Ympäristönäkökulman lisäksi meidän tulee vastuullisina kaupunginvaltuutettuina ajatella kaupungin taloutta. Viime vuonna nousivat paitsi tulot, niin myös menot. Valitettavasti tulot putoavat aina nopeammin kuin menot ja niin on käynyt nytkin. Siksi meidän onkin käytävä tällä valtuustokaudella vakava keskustelu velkaantumisen, menojen supistamisen ja veronkorotusten suhteesta. Pahimmassa tapauksessa tarvitsemme näitä kaikkia.

Lisäksi meidän tulee miettiä, miten järjestämme palvelut. Organisaatiouudistusten selvitykset tulevat varmasti tarpeeseen, mutta meidän ei pidä etsiä ratkaisuja vain ulkoistamisesta tai yhtiöittämisestä. Meidän pitää ohjata virastoja ja laitoksia entistä paremmin ja kannustaa niitä kehittämään omaa toimintaansa taloudellisemmaksi ja paremmin kaupunkilaisia palveleviksi.

Kaupunginvaltuuston tulee uudistaa ohjauskeinojaan. Valtuustostrategiassa on linjattu laaja joukko tavoitteita ja johdettu niistä myös mittareita. Ensi syksynä, budjetin valmistelun yhteydessä, sitovat toiminnalliset tavoitteet on päivitettävä vastaamaan strategiaa. Niistä  on tehtävä entistä toimivampia, muun muassa poikkihallinnollista yhteistyötä kehittämällä. Tarkastuslautakunta tarttuu oikeaan ongelmaan, kun se puuttuu tavoitteiden yhteismitallisuuden puutteeseen.

Samalla kun vaadimme itseltämme toiminnan ja talouden tiukkaa ohjausta, olemme toisaalta vaikeuttamassa ohjausta siirtämällä yhä enemmän palveluja ylikunnallisille elimille. Viime vuoden tilinpäätös osoittaa kuinka Helsingillä on edelleen niin sanotusti piikki auki erikoissairaanhoidossa HUS:ille. Jatkossa joudumme lisäksi vahtimaan joukkoliikenteen tariffituen määrää paljon monimutkaisemmin kuin nykyään, sillä joukkoliikenteen koordinointi siirtyy seudulliselle elimelle.

Seudullinen yhteistyö on välttämätöntä, mutta päätöksenteon tulee olla demokraattista ja läpinäkyvää, mitä se ei nyt ole. Siksi vihreät kiirehtivät seudulliseen päätöksentekoon konkreettisia ratkaisuja.

Helsingin tulee huolehtia siitä, ettemme jää vain maksajan rooliin Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että valtionosuuksien määräytymisperusteissa tulee ottaa huomioon Helsingin asema suurkaupunkina, josta seuraa muilta kunnilta puuttuvia menoja.

***

Talousarvio ylittyi jälleen sosiaalipalveluissa, joskin toiminnan laajuuteen nähden varsin vähän. Yksi keskeinen ongelmakohta on päivähoidon alimitoitus. Viime vuonna päiväkodeissa oli 750 lasta enemmän kuin arvioitiin, mikä tarkoitti paitsi ahtautta ja pitkiä päiväkotimatkoja, myös lisäkuluja kaupungille. Voidaan myös pohtia, onko peruskouluissa jatkuvasti lisääntyvällä erityisopetuksen tarpeella yhteys isoihin päivähoitoryhmiin?

Vaikka lapsimäärien arvioiminen ennakkoon on vaikeaa, tulee kaupungin miettiä keinoja parantaa päiväkotipaikkojen kysynnän ennakoimista. Vaikuttaa siltä, että lapsimäärät eivät ainakaan pienene, sillä viime vuonna syntyvyys kasvoi eivätkä nuoret perheet muuttaneet entiseen malliin pois kaupungista. Samanlainen kehitys on havaittu muun muassa Tukholmassa ja New Yorkissa. Arvostukset ovat muuttuneet, ja perheet haluavat asua kaupungissa, jossa palvelut ovat lähellä ja voi elää ilman autoa. Tämän kulttuurisen muutoksen takia vanhat mallit eivät välttämättä ennusta oikein tulevaa lapsikehitystä. Myös kasvava maahanmuuttajataustainen väestö lisännee lasten määrää.

Vihreät ovat esittäneet päiväkotien väljyyden lisäämistä, jolloin päiväkotien mitoitus joustaisi helpommin lapsimäärän “yllättäen” kasvaessa. Tähän päästäisin esimerkiksi sillä, että 3-vuotta täyttävät lapset saisivat jatkaa aina seuraavaan kesään tai jouluun asti vanhassa, pienemmässä ryhmässään.

Kaiken kaikkiaan meidän tulee varautua siihen, että sosiaalipalveluihin tulee varata entistä enemmän resursseja. Esimerkiksi nuorten työttömyyden hoitoon tulee panostaa. Syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä työllistämistoimia tarvitaan nykyisessä tilanteessa paljon viimevuotista enemmän.

***

Arvoisa puheenjohtaja, viime vuoden tilinpäätös ja siitä annettu tarkastuskertomus antavat meille valtuutetuille hyvän kuvan kaupungin toiminnasta voimakkaan talouskasvun vuotena. Kun myöhemmin tänä vuonna teemme päätöksiä tulevien vuosien toiminnasta, meidän ei pidä haikailla vain suurten tulojen perään, vaan pohtia vakavasti, miten kaupunki voi tarjota ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää hyvinvointia kaupunkilaisille myös niukemmilla resursseilla.

Ville Ylikahri

Valtuutetun urani hankalin päätös on ollut hitas-järjestelmän uudistaminen. Järjestelmä on monimutkainen ja on vaatinut todella paljon perehtymistä. Monien vaiheiden jälkeen järjestelmän uudistaminen lyötiin lukkoon viime keskiviikkon valtuuston kokouksessa. Tässä puheeni kokouksesta:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Kokoonnuimme pohtimaan tätä samaa hitas-järjestelmän uudistamista tähän saliin pari kuukautta sitten. Silloin asia poikkeuksellisesti palautettiin valmisteltavaksi uudelleen. Puhuttiin farssista ja siitä, kuinka emme osaa tehdä päätöksiä.

Nyt pari kuukautta myöhemmin olemme saaneet valmistelevilta virkamiehiltä ja kaupunginhallitukselta paljon alkuperäistä paremman esityksen, joka sekä säilyttää hitas-järjestelmän että korjaa siihen liittyviä epäkohtia. Epätavallinen asian palauttaminen valmisteluun ja parin kuukauden viivästys asiassa oli siis hyväksi.

Käyn läpi muutamia keskeisiä kohtia, joiden takia kannatan esitystä. Ensinnäkin hitas-asunnot vapautuvat sääntelystä jatkossa 30 vuoden kuluttua niiden valmistumisesta. Se on MA-ohjelman linjauksen mukainen aikaraja. 30 vuoden iässä kiinteistöt tarvitsevat jo sen verran suuria remontteja, että kiinteä hitas-säännelty hinta ei enää toimi, vaan hinnasta muodostuisi aina ajan myötä joko aivan liian alhainen tai niin korkea, ettei hintasäännöstelyllä olisi käytännön vaikutusta. Hitas-järjestelmä luotiin 30 vuotta sitten, joten nyt talot irrottautuvat systeemistä sitä tahtia kuin ne ovat siihen tulleetkin.

Esityksessä muutetaan hitas-järjestelmän ehtoja uusissa, valmistuvissa kiinteistöissä. Nämä ehdot tekevät järjestelmästä jatkossa yksinkertaisemman. Lisäksi huoneistoihin valmistumisvaiheessa tehdyt muutostyöt sekä kiinteistöihin tehdyt remontit lasketaan jatkossa entistä paremmin asunnon hintaan.

Tärkein muutos uudessa esityksessä on rajahinnan voimaantulo. Kaksi kuukautta sitten meille esitelty esitys ei olisi poistanut ns. hitas-kuopassa elävien ihmisten ongelmaa kuin osittain. Nyt rajahinta takaa myös 80-luvun kiinteistökuplan vuosina valmistuneissa asunnoissa asujille kohtuullisen hinnan asunnostaan.

Esityksessä on mukana myös omistusrajoitus. Se on tarpeen, ettei uusista, automaattisesti vapautuvista hitas-asunnoista tule laajasti sijoituskohteita vaan koteja helsinkiläisille. Myös tarkastuslautakunta oli tätä mieltä raportissaan. Omistusrajoitus on kuitenkin kirjattu nyt päätökseen niin, että se jättää kiinteistövirastolle harkintavaltaa asiassa ja mahdollistaa joustavan asunnonvaihdon hitas-asunnosta toiseen.

Tämä uudistus ei poista kaikkia hitas-asukkaiden kokemia epäkohtia. Edelleen kaupungissa asuu ihmisiä asunnoissa, joiden enimmäishinta on niin edullinen, ettei niitä kannata myydä tai ettei myyntihinnalla saa aina vastaavaa asuntoa samasta kaupunginosasta. Hitas-järjestelmä on kuitenkin tuottanut edullista asumista kaupunkilaisille ja haluamme että järjestelmä säilyy. Nyt uudistamme järjestelmää siten, että pahimmat epäkohdat poistuvat ja jatkossa järjestelmä toimii yksinkertaisemmin.

Kannatan esityksen hyväksymistä.

Helsingin kaupungin strategiaohjelma hyväksyttiin viime valtuuston kokouksessa. Strategiasta tuli vihreästä näkökulmasta todella hyvä. Siellä on selkeät linjaukset ilmastonmuutoksen torjumisesta, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittämisestä sekä eri ihmisryhmien tasavertaisesta kohtelusta kaupungin palveluissa.

Itse nostin jo tammikuussa esiin Hesarin haastatelussa sen, että kaupungin työntekijöiden olisi hyvä saada koulutusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarpeista. Tämäkin asia sai strategiaohjelmassa nyt konkreettisen muodon. Strategiaan hyväksyttiin seuraava lause: “Kaupungin ammattilaisten on tunnettava seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja heidän perheidensä erityistarpeet.”

Lisäksi valtuusto hyväksyi tekemäni ponnen, joka kuului näin: “Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin työntekijöille annetaan koulutusta siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt otetaan huomioon kaupungin palveluissa ja miten ehkäistään näihin vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää.”

Tämä on hieno asia. Nyt pitää vain katsoa, että strategiaan kirjatut monet hyvät asiat saadaan toteutettua. Samaan aikaan strategiaohjelman kanssa käsiteltiin kaupungin ensi vuoden budjetin raameja. Näyttää pahasti siltä, että Helsinginkin rahat loppuvat lähivuosina eikä edessä ole kuin ikäviä päätöksiä veronkorotuksista, menoleikkauksista ja/tai lainan ottamisesta.

Valtuustossa käsiteltiin Makasiinien tilalle tulevien puistojen puistosuunnitelma. Suunnitelmassa ei huomioitu ollenkaan sitä, että puiston reunoille päättyy monta pyörätietä. Puistoon ei ollut piirretty yhtään pyörätietä. Siksi teinkin seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että entisen ratakuilun paikalle rakennettava kevyen liikenteen väylä jatkuu luontevasti puistossa ja että pyöräily ja jalankulku erotetaan puiston alueella selkeästi toisistaan.

Ponsi oli ensimmäinen valtuustoponteni. Ponsi hyväksyttiin suurella enemmistöllä. Sitä kannatti 81 valtuutettua. Vastaan äänesti yksi ja tyhjää 3 valtuutettua. Ponnen hyväksyminen tarkoittaa sitä, että puiston jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa otetaan ponsi huomioon. Puistosta ei siis tule jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden sekavaa taistelukenttää, vaan sinne saadaan selkeät väylät pyörille.

Jee!

Terveisiä valtuuston kokouksesta kaupungin tarjoaman langattoman yhteyden päästä!

Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta voi seurata myös suorana nettitelevisiosta osoitteessa www.helsinkikanava.fi.

Kokouksessa käydään lähetekeskustelu ensi vuoden budjetista. Keskustelua käydään todella erikoisissa tunnelmissa, sillä kukaan ei vielä tiedä, kuinka alas talous sukeltaa ja kuinka paljon kaupungin tulot vähenevät.

Itse nostan puheenvuorossani esiin sen, että laman torjunnan nimissä ei pidä unohtaa paljon suurempaa uhkaa eli sitä, että ihmiskunta syö maailman luonnonvaroja ennennäkemättömällä vauhdilla. Siitä seurauksena on elinympäristöjen köyhtyminen, laajojen alueiden saastuminen ja kaikkein suurimpana uhkana ilmastonmuutos ja kaikki sen mukanaan tuomat, elämäämme mullistavat uhkakuvat.

Tämän takia meidän ei pidä elvytyksen nimissä tehdä mitä tahansa. Kaupungin ei pidä investoida lamantorjunnan nimissä uusiin teihin tai uusiin, fossiilisia polttoaineita kuluttaviin urheilupaikkoihin. Kaupungin ei ole mitään järkeä ottaa lainaa vain jatkaakseen viime vuosien nousukauden kaltaista menojen kasvua. Sen sijaan kaupunginkin tulee sopeuttaa toimintansa ekologisesti kestäväksi. Se tarkoittaa joukkoliikenneinvestointeja, rakennusten energiatehokkuuden parantamista ja Helsingin Energian investointeja uusiutuvaan energiaan ja hiilidioksidin talteenottojärjestelmiin. Nämä luovat myös uutta hyvinvointia.

Pitää muistaa, että lainaamme koko ajan sekä rahaa että luonnonvaroja tulevilta sukupolvilta. Elämme yli varojemme ja yli luonnonvarojemme. Lyhytnäköisen lamantorjunnan sijaan meidän tulee etsiä uusia keinoja kaupunkilaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi eikä haikailla viime vuosien talouskuplan tuomia verotuloja.

Toki lähetekeskustelussa puhutaan muustakin kuin säästämisestä. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron ja sen linjaukset palveluista voi lukea Helsingin vihreiden sivuilta.