Kenelle Helsinki rakentaa ja ylläpitää museoita? 2


Kysymys on pyörinyt päässäni siitä lähtien, kun Guggenheim-museota ehdotettiin Helsinkiin. Olin ideasta innoissani, mutta prosessin aikana kävi ilmi, että helsinkiläiset eivät kokeneet museota lainkaan omakseen – päinvastoin hylkimisreaktio oli voimakas. Tämä yhdistettynä varsin haasteellisiin taloudellisiin faktoihin sai minutkin äänestämään silloista esitystä vastaan.

Helsingin kaupunginmuseo (siis museo, ei taidemuseo) muuttaa kahden vuoden päästä uusiin tiloihin Elefanttikortteliin eli nykyisen Sederholmin talon yhteyteen remontoitaviin tiloihin. Samalla museo laatii uutta strategiaa. Tässä on hyvä aika pysähtyä miettimään, kenelle ja miksi kaupunki ylläpitää museoita.

Kaupunginmuseon johtokunta kävi lokakuun lopussa tutustumassa Liverpoolin museoon. Matka oli todella avartava. Liverpoolin museolla on jännittävä historia – kuten on koko kaupungillakin.

The new Liverpool museum. - geograph.org.uk - 1202099

Liverpool oli britti-imperiumin keskeinen satama, mutta taantui toisen maailmansodan jälkeen ja on nyt Euroopan köyhimpiä kaupunkeja täynnä autiotaloja. Margaret Thatcher kansallisti Liverpoolin kaupunginmuseon 1980-luvulla pelätessään, että Liverpoolin vasemmistolainen kaupunginvaltuusto möisi museon aarteet rahantarpeessaan. Onkin sanottu, että museo oli ainoa asia, jonka Thatcher kansallisti.

Liverpoolin museota pidetään yhtenä maailman parhaista kulttuurihistoriallisista museoista. Museossa kävi yli 3 miljoonaa vierasta viime vuonna. Helsingin kaupunginmuseossa kävi 160 000 vierasta. Molemmilla museoilla on monia eri toimipisteitä. Helsinki on Liverpoolia suurempi kaupunki, vaikka toki Liverpoolin lähistöllä asuu Helsinkiä enemmän ihmisiä.

Meillä on paljon oppimista Liverpoolista. Lähtökohdat ovat hieman erilaiset, mutta loppujen lopuksi kyse on tahdosta ja tavoitteista. Ne ovat Liverpoolissa kohdallaan. Keskeiset Liverpoolin onnistumisen avaimet ovat:

Museo kertoo tarinan ja ottaa kantaa, ei vain esittele vanhoja esineitä ja kuvia

Emme tarvitse tunnettuja tauluja tekemään museosta kiinnostavan ja halutun käyntikohteen. Liverpoolissa on toki Beatlesin ja Titanicin jäämistöä, mutta museoita ei ole rakennettu kuuluisien esineiden tai taideteosten ympärille. Museot kertovat tarinan Liverpoolista, Beatlesista, Titanicista, orjakaupasta ja monesta muusta asiasta. Näyttelyt on tehty koskettavasti ja todella ammattitaitoisesti.

Liverpoolin museo uskaltaa myös ottaa kantaa. Ihmiset voivat tulla museoon käymään läpi historian vaikeita asioita, kuten rasismia. Perheet voivat tulla museoon jakamaan yhdessä muistojaan ja kokemuksiaan.

Museota ei pidä tehdä turisteille

Liverpoolin museon johtaja David Flemming sanoi suoraan, että museoita ei pidä tehdä turisteille – he tulevat joka tapauksessa. Turistit haluavat tehdä matkoillaan samoja asioista, mitä paikalliset asukkaat haluavat tehdä. Siksi teemme hienon matkailukohteen, kun teemme hienon museon kaupungin asukkaille.

Toki Liverpoolin museo toimii hienossa uudessa rakennuksessa Mersey-joen rannalla ja vanhoissa satamamakasiineissa. Koko alue on kuin tehty kaupunkilomailijoita varten.

Helsingin kaupunginmuseo ei ole muuttamassa uuteen wau-rakennukseen, mutta onhan koko Senaatintorin ympäristö itsessään uskomattoman hieno ja ainutlaatuinen ympäristö ja kaupunginmuseo jatkossa entistä elimellisempi osa sitä.

Kaupunkilaisten pitää tuntea museo omakseen

Liverpoolilaiset tuntevat omistavansa museon. Se on heidän museonsa. He antavat herkästi palautetta näyttelyistä. Liverpool on hyvin monikulttuurinen kaupunki ja museo haluaa tavoittaa kaupungin erilaiset ryhmät. Museo käsittelee orjuusmuseossaan laajasti rasismia ja orjuuden perintöä. Päämuseossa on nostettu esiin kaupungin kiinalaisvähemmistö. Vaihtuvana näyttelynä kerrottiin kuuluisan Liverpoolilaisen transseksuaalin April Ashleyn tarina.

Museo on relevantti kaupunkilaisille. Ihmiset haluavat käydä siellä. Niinhän sen kuuluukin olla.

Guggenheimin perusongelma taisi olla se, että sitä rakennettiin niin selkeästi turismin varaan. Toivottavasti Guggenheim osaa nyt rakentaa uutta versiotaan museostaan sellaiseksi, että siitä tulee selkeästi helsinkiläisten Guggenheim. Muuten hanke kaatuu uudelleen.

Osaammeko tehdä omasta kaupunginmuseostamme yhtä mahtavan paikan? Tottakai osaamme.

Helsingin kaupunginmuseo on mielestäni onnistunut uusissa näyttelyissään hyvin. Sederholmin talon lasten kaupunki ja juuri avattu 50-luvun Helsinkiä esittelevä Rasvaletti-näyttely ovat innostaneet kaupunkilaisia muistelemaan ja jakamaan muistojaan. Lisää tällaista. Sen lisäksi kaupunginmuseon kannattaisi ehkä käsitellä kipeitäkin aiheita. Liverpoolin historiassa on paljon dramatiikkaa, josta saa kiinnostavia näyttelyjä. Mutta niinhän Helsingistäkin saa. Meillä on ollut Viaporin pommitus, Viaporin kapina, sisällissota, ilmapommitukset ja koko ainutlaatuinen kasvu maailman parhaaksi asuinpaikaksi. rasvaletti

Helsingin kaupunginmuseon resurssit ovat valitettavan pienet ja jatkuva säästäminen ei voi olla näkymättä museon toiminnassa. Tuomarinkylän kartanomuseo jouduttiin juuri sulkemaan.

Budjettineuvotteluissa saimme onneksi neuvoteltua pienen lisämäärärahan, jolla museo pääsee toteuttamaan uuden Elefanttikorttelin päämuseon näyttelyä.

Liverpoolissa museo ja taidemuseo toimivat yhteisen organisaation alla. Ehkä tätä voisi miettiä Helsingissäkin. Se voisi tuoda joustavuutta ja uusia ajatuksia näyttelytiloihin ja näyttelyiden rakentamiseen.

Odotan siis innolla Elefanttikorttelin uuden museon avaamista. Otetaan tavoitteeksi saada sinne 3 miljoonaa kävijää vuodessa!


2 thoughts on “Kenelle Helsinki rakentaa ja ylläpitää museoita?

  • Tuuli Helminen

    Hei.
    Kirjoitus vaikutti mienekiintoiselta, mutta en kyennyt lukemaan sitä, koska sivuston tausta on niin häiritsevä. Se on kuin jatkuva diskopallo ilotulitus.

Comments are closed.