Mitä tehdä citykaneille?


Jos et ole vielä huomannut, niin kanit ovat vallanneet Helsingin. Keväällä tuho kaupungin puistoissa ja siirtolapuutarhoissa oli lohduton. Kanit olivat syöneet paikka paikoin lähes kaikki puut ja pensaat.

Kaneja on aivan liikaa. Itsekin haluaisin jotenkin hävittää ne syömästä upeita syreeniaitoja ja hehkuvia onnenpensaita. Asia ei vain ole kovin yksinkertainen.

Helsingin kaupunki on aktivoitunut asiassa. Kaupunkiin on palkattu kanien ampujia ja siirtolapuutarhoihin on myönnetty metsästyslupia. Kaneja ammuttiinkin viime talvena arviolta 2000 kappaletta. Silti kanipopulaatio kasvaa koko ajan kohisten.

Nyt halutaan järeämpiä toimia. Kaupunki on valmistellut lausuntoa metsästyslain muuttamisesta. Ehdotettuja muutoksia olisivat:
– villikanin ampumisessa tulisi sallia riittävän tehokas pienoiskivääri
– villikania pitäisi saada ampua pienikaliiperisella (20-36) haulikolla
– villikania pitäisi saada pyydystää elävänä pyytävällä loukulla
– villikania pitäisi pyydystää hetitappavilla raudoilla
– keinotekoisen valonlähteen käyttäminen tulisi sallia kanin metsästyksessä
– villikaneja pitäisi saada ampua alle 150 metrin etäisyydellä asutusta rakennuksesta
– villikanin metsästäminen tulisi sallia ympäri vuoden.

Lisäksi lausuntoluonnoksessa kaupunki toivoo, että villikanin luokitus muutettaisiin riistaeläimestä rauhoittamattomaksi eläimeksi. Se tarkoittaisi, että kani luokiteltaisiin rotan kaltaiseksi eläimeksi, jota kuka tahansa saisi listiä koska tahansa.

Lausunto herätti niin paljon keskustelua, että apulaiskaupunginjohtaja veti sen pois kaupunginhallituksen esityslistalta uudelleen valmisteltavaksi.

Monet kaupungin ehdottamat metsästyslain muutokset ovat hyvin perusteltuja, sillä metsästyslakia ei ole alun perin laadittu kaupunkioloihin. Itse vastustan kuitenkin hetitappavien rautojen käyttöä. Ne eivät suinkaan aina ole hetitappavia, vaan eläimet jääväät niihin kitumaan. Lisäksi rautoihin menee varmasti muitakin eläimiä ja pahimmassa tapauksessa jopa lapsia. En myöskään kannata villikanin luokituksen muuttamista rauhoittamattomaksi eläimeksi. En halua, että kaupungin puutarhoissa alkaa kaikkien sota kaneja vastaan tai että kaninmyrkyt leviäisivät pitkin puistoja.

Monet biologit sanovat, että kanien määrää ei ihminen juurikaan pysty hillitsemään, jos kaneilla on ekologinen lokero. Nyt Helsingissä tällainen lokero on, kun Suomen talvet ovat lämmenneet, puistoissa riittää ruokaa ja luonnollisia vihollisia on vain vähän. Meidän tulee sopeutua siihen, että kanit ovat kaupunkimme asukkaita siinä missä mekin.

Itse lähtisin pienentämään kanien tuhoja tehostamalla kaupungin luvanvaraista metsästystä edellä mainituilla keinoilla, parantamalla kanin luontaisten vihollisten (ketut, pöllöt) elinolosuhteita kaupungissa ja suojaamalla puistojen kasvit tehokkaasti. Kaupunki voisi ottaa projektikseen aidata tiheällä ja syvälle maahan ulottuvalla verkolla kaupunkilaisten siirtolapuutarhat ja viljelypalstat. Nyt moni puutarhuri virittää oman palstansa ympärille omia verkkovirityksiä ja lopputulos on ikävännäköinen ja varmasti myös tehoton aitahäkkyräviidakko. Kaupungin puistoissa tulee arat puut ja pensaat suojata verkoilla talveksi.

Citykani-lausunto tulee kaupunginhallituksen käsiteltäväksi lähiviikkoina. Raportoin sitten, miten kanin kävi. Itse metsästyslain muutoksenhan tekee eduskunta, joten seuraavaksi kanien vastustajat ja puolustajat voivat alkaa lobata kansanedustajia.